Kuusankoskella 5.–26.9 järjestettävän Kipinästä kuvaksi 90v juhlanäyttelyn taiteilijaesittelyissä ovat vuorossa Taiteen palolle syttyneet taitavat tekijät Eeva Kuisma, sisarukset Heli Lehti ja Pessi Wild, Ansu Piira ja Kirsi Virtanen.

Taidenäyttelyssä on mukana myös Merja Jattu-Wahlström, joka on harrastanut akvarellimaalausta vuodesta 2015.

Eeva Kuisma

Koulun kuvaamataidon tunnit olivat Eeva Kuismalle mieluisia. Hän ilmaisi itseään mieluiten kuvin. Hänestä piti tulla koulutettu taiteilija, mutta toisin kävi. Hän valmistui ensin dipl. kirjeenvaihtajaksi Hankenilta ja myöhemmin fil. maisteriksi Helsingin yliopistosta. Kaikenlainen taiteilu unohtui kokonaisen työelämän ajaksi. 

Elämä kului ja hän jäi eläkkeelle. Vuonna 2017 Eeva  alkoi harrastaa akvarellimaalausta Kouvolan kansalaisopistossa, aluksi akvarelliryhmässä ja myöhemmin joka vuosi erilaisissa sekaryhmissä – ja siitä hän nautti.

Myöhemmin hän liittyi Kouvolan taideseuraan ja osallistui taideseuran vuosinäyttelyihin sekä Pohjois-Kymenlaakson taideseurojen yhteisnäyttelyihin. Vuonna 2023 Eeva piti ensimmäisen oman näyttelynsä Loviisan Galleria Theodorissa. Siellä hänellä piti olla näyttely myös syksyllä 2025, mutta sen näyttelyyn hän joutui perumaan.  

”Olen sieluani myöten akvarellisti. Rakastan akvarelleja siksi, että ne eivät tottele täysin. Vesi kulkee paperilla omaa tietään, värit leviävät ja kohtaavat sattumalta. Akvarelli on kuin elämä: sitä ei voi täysin hallita. Juuri siksi siitä tulee usein kaunista. ”

Eevan työskentely juurtaa syvälle suomalaiseen luontoon ja kansanperinteeseen. Häntä kiehtovat ja inspiroivat suomalaisen mytologian ja luonnonmystiikan hahmot. ”Haluan maalauksissani tuoda esiin metsien ja vesien henkiä – kuten Mielikki- ja erilaisia luonnonhaltivíta – kuten esimerkiksi korpit.”

Eevan taide liikkuu todellisen ja myyttisen rajapinnassa. Se kutsuu katsojaa pysähtymään, aistimaan ja ehkä muistamaan jotakin, mikä on ollut osa meitä jo kauan ennen sanoja.”

Heli Lehti ja Pessi (Marja-Leena) Wild

Kaukosen sisarukset Heli Lehti ja Pessi (Marja-Leena) Wild saivat kuvataiteen opiskeluunsa hyvän ponnahduslaudan tyttölyseossa, Pessi Jellulta (Ritva Hjellman) ja Heli Ritva-Liisa Pettiseltä (Vooveli).  

Heli maalasi jonkin verran jo työelämässä ollessaan. Hän teki päätyönsä Kouvolan kaupungin viestintäpäällikkönä, ja visuaalisuus oli osa tätä työtä.

  
Pessi kävi kieliopintojensa ohessa Helsingin yliopiston piirustuslaitoksella  piirtämässä ja hyödynsi piirustustaitojaan paljonkin työssään Kouvolan iltalukion lehtorina, oppilaskunnan lehteä kuvittaessaan ja koulun mainostamisessa. Aikaa ei ollut kovin paljon maalaamiselle ennen eläkkeelle pääsyä. Silloinhan se ilo alkoikin!

Heli kertoo pitävänsä maalaamista hyvänä terapiana ja irtautumiskeinona stressistä. Se vie ajatukset kokonaan. ”Minun töissäni luonnolla on keskeinen osa. Näyttelyissäkin nimet ovat olleet esim. ”Minun Suomeni” ja ”Metsän sylissä”, hän sanoo.

Pessinkin keskeinen aihepiiri on luonto, ja muotokuvat. Ne ovat vaikeita, mutta  kiehtovat jatkuvasti. Pessi ehti jo koululaisena Esko Tirrosen maalauskurssille kansalaisopistossa. Nykyisin Kouvolan kansalaisopisto tarjoaa paljonkin kuvataidekursseja, ja niitä on hyödynnetty ahkerasti. Siskokset ovat varmistaneet paikkansa kursseille aina sormet tietokoneen näppäimillä heti haun alkaessa – silloin saakin olla tarkkana, koska kursseille on aina kova tungos!

Ansu Piira

Ansu Piira kertoo olleensa todennäköisesti isän perintönä kiinnostunut taiteen tekemisestä koko ikänsä, mutta lähtiessään opiskelemaan ajatus taiteen ammattilaisuudesta oli mahdoton.

Kun Ansu valitti puolisolleen tehneensä väärän valinnan, puoliso vakuutti, ettei mikään ole myöhäistä. Hetken ravisteltuaan uskomuksiaan Ansu huomasi löytäneensä opettajan, keramiikkauunin ja työhuoneen. Vain uskallus puuttui. 10 vuotta harjoittelua tanskalaisessa maalausryhmässä kasvatti rohkeutta.

Ensimmäisen ikioman näyttelyn Ansu piti Sinisessä huvilassa Töölön lahden rannalla täyttäessään 50 vuotta. Se oli avaus omaan rohkeuteen ja uusiin näyttelyihin.

Kun Ansun ystävä Marja Seychelleitä kirjoitti, että jatkuvasti on liian kuuma ja Ansu katsoi ikkunasta, helmikuu ja pakasta 20 astetta, hänelle syntyi ajatus, Marjalle on vietävä lunta jäähdykkeeksi. Lopputulos: näyttely Seychellien Valtion Taidemuseossa aiheena lumi.

Taiteen tekeminen on vuorovaikutusta, ”Saat ideoita, saat palautetta, sinua kannustetaan… Mikä sen antoisampaa, kuin kuunnella katsojien keskustelevan taulusi ääressä ja löytävän jotain aivan muuta kuin mitä itse olit ajatellut.”

Ansu on osallistunut lukuisiin yhteisnäyttelyihin  ja pitänyt yksityisnäyttelyitä mm Helsingissä, Järvenpäässä ja Kouvolassa.

Ansun motto: ”taide tuottaa minulle kokonaisvaltaista hyvinvointia vapauttamalla ja yhdistämällä järjen, tunteen ja tahdon”

Kirsi Virtanen

Kun vuonna 1987 Riihimäen Sanomissa oli ilmoitus neljän sunnuntai-iltapäivän akvarellikurssista, tuli Kirsi Virtaselle tunne, että nyt tai ei koskaan. Akvarelli tuntui alusta asti omimmalta.

Luonto eri vuodenaikoina on ollut aina Kirsin pääaiheita. Ystävän tuomat kukat, vanhan puutarhan rehottava runsaus ja tien pientareen horsmat ovat päätyneet maalauksiin. Vuosien mittaan värit ovat vahvistuneet ja leikkineet myös omia abstrakteja leikkejään.

Riihimäen kansalaisopisto on ollut kautta vuosien Kirsin taidekoulu. Kirsi on kiitollinen ensimmäiselle opettajalleen Felix Nietokselalle kommentista: akvarelli sopii sinulle. Miten paljon voikaan vaikuttaa muutama kannustava sana. Siitä lähti liikkeelle vuosikymmenien harrastus. Eeva-Kaisa Takalan akvarellikurssit vuodesta 2003 olivat käännekohta. Siellä Kirsi tutustui eri tekniikoihin ja teki sitten samasta aiheesta harjoituksia kullakin tekniikalla.

Tärkeitä keitaita ovat olleet myös kesäiset taideleirit Houtskärissä, Valamossa ja Päivölän kansanopistossa. Marjukka Paunilan kurssilla Päivölässä Kirsi oppi uuden menetelmän paperin pohjustamiseksi suihkuttamalla vuoron perään molemmilta puolilta. Siihen loppuivat ikkunaliimapaperilla kiinnittämiset ja aloituskynnys madaltui.

Riihimäen kuvataiteilijoiden myötä vuodesta 2013 Kirsille on tullut uusia yhteyksiä ja etenkin myöhemmin eläkevuosiin hyvä kannustin tekemiseen ja osallistumiseen. Yhdistyksen Galleria Tärinästä on tullut tärkeä kotipesä.

Viime vuodet akryylin parissa ovat olleet erilaisia kokeiluja. ”Ehkä yksi kiehtovimmista puolista maalaamisessa onkin se, että aina voi tulla jotain uutta ja erilaista. Taide on antanut ja kantanut.”

Artikkelikuva: Kirsi Lybeck

Taiteilijaesittelyt kokosi Päivi Moore