Arja Ropo – hallitus, puheenjohtaja

Tyttölyseossa 1964-73

Kuvissa: Arja Ropo (s. Rämä ) v. 1973 ja v. 2020

Olen opiskellut Tampereen yliopistossa kauppatieteitä. Väittelin tohtoriksi vuonna 1989. Minulla on varsin suoraviivainen akateeminen ura. Aloitin Alma Materissani yrityksen hallinnon oppiaineessa assistenttina aprillipäivänä 1981, ja lopetin johtamisen opintosuunnan professorina 1.9.2018. Siinä välissä olin tutkijana Yhdysvalloissa kolmessa yliopistossa eri pituisia pätkiä yhteensä 2,5 vuotta.

Kouluaikana aloitin viulun soiton ja siitä pitikin tulla ammattini, mutta toisin kävi. Soitin lukioajan Kouvolan kaupunginorkesterissa ja vielä opiskeluaikana otin tunteja Tampereella. Sittemmin soittaminen on vaihtunut musiikin kuunteluksi. Nykyisin harrastan puutarhan ja kodin hoitoa sekä italian kielen opiskelua.

Asumme edelleen mieheni Eeron kanssa Tampereella. Meillä on kaksi aikuista lasta, Anna-Riitta ja Juha-Pekka ja yhteensä viisi lastenlasta, joista nuorin syntyi heinäkuussa 2020 ja vanhin täyttää kohta 18 vuotta. Käymme Kouvolassa varsin usein remontoimassa Eeron kotitaloa Kuivalan kylällä ja tapaamassa sisaruksiamme.

Tarja Sokka – hallitus, varapuheenjohtaja

Tyttölyseossa 1962-71

Kuvissa: Tarja Sokka lukioaikana ja v. 2020

Kesinä -69 ja -70 olin kesätöissä Saksassa ja sinne oli päästävä opiskelemaankin. Syksyllä -71 aloitin lääketieteen opinnot silloisessa Länsi-Berliinissä (Freie Universität) ja valmistuin -77. Suomeen palasin -79 ja kiertelin pitkin maata Lapista Helsinkiin ja lopuksi Turkuun, missä valmistuin naistentautien- ja synnytysten erikoislääkäriksi -87. Turusta löytyi myös aviomies ja perheeseemme syntyi kaksi lasta. Tutkimustyötäkin tein erikoistumisen jälkeen ja -96 väittelin lääketieteen tohtoriksi.

Mikkeliin muutimme vuoden -95 alussa ja toimin ensin keskussairaalan osastonlääkärinä ja sittemmin osastonylilääkärinä eläköitymiseen saakka. Mikkelissä asumme edelleen, tosin osittain myös Turussa.

Puuhailua riittää, kesä kuluu marja- ja sienimetsässä. Ennen koronaa kävin jumppaamassa, nyt vaan kävelemässä. Aina on jotkut kieliopinnot menossa, nyt espanjan kieli. Sukututkimukseen olen hurahtanut, mutta tällä hetkellä tärkeintä olisi varastojen tyhjentäminen kaikesta vuosien varrella kertyneestä tavarasta.

Kouvolassa pidin vastaanottoa vuosia ja sisareni perhe asuu siellä, joten siteet vanhaan kotikaupunkiin ovat vielä vahvat.

Eva Hänninen-Salmelin – hallitus, sihteeri

Tyttölyseossa 1959-68

Eva Hänninen-Salmelin penkinpainajaisissa v. 1968 ja v. 2020

Ylioppilastodistus avasi oven Helsingin yliopiston yleisen historian opintoihin. Ne jännittivät. ”Sinulla on hyvät perustiedot” tokaisi professori katsoessaan, mistä koulusta olin päässyt ylioppilaaksi. Tyttöjen aloitteellisuus ja yhteistyö ovat evästäneet minua eteenpäin. Valtiotieteiden maisteriksi valmistuin 1973.

Työskentelin useassa yhteiskuntaa ja hallintoa tutkivissa projekteissa Suomen Akatemiassa ja Tampereen yliopistossa. Tutkimustyö johdatti aikuisten ammatilliseen täydennyskoulutukseen. Työssä seurasin, miten naiset etenivät työelämässä. Johtajina ja päättäjinä heitä oli harvassa. Olin perustamassa Kansainvälistä Naisjohtajainstituuttia Tampereella 1988. Naisten aseman ja johtajuuden edistäminen, johtajatilastojen luominen ja tutkimukset ovat olleet myös ammatillista työtäni. 

Perustin koulutus- ja konsulttiyrityksen 1994. Toimin luennoitsijana, konsulttina ja asiantuntijana eläkkeelle siirtymiseeni 2016 asti. Suunnittelin ja ohjasin mentorointi- ja johtamiskoulutusohjelmia yritysten, valtionhallinnon, kuntien ja järjestöjen tarpeisiin. Yrityskummina tuen edelleen yrittäjiä yritystoiminnan kehittämisessä.

Puolisoni kanssa olemme yhdessä eläneet arkea ja juhlaa lähes 50 vuotta. Asumme Tampereella. Poikamme kolmen lapsen ihmettelyt ja kysymykset ovat uusiutumisemme lähde. Pelaamme lasten kanssa muistipelejä, potkimmme jalkapalloa, luemme kirjoja ja pohdimme yhdessä sanoja ja sanontoja ja niiden merkityksiä. Harrastan pienen rauhoittavan valkoisen pallon lyöntiä. Kävelen ja vaellan, luen ja kirjoitan sekä osallistun yhdistystoimintaan. Olen soroptimisti ja kuulun mm. YK-liiton Ystäviin.

Arja Palo – hallitus – nettivastaava

Tyttölyseossa 1962-71

Kuvissa: Arja Palo (s. Mannonen) v. 1971 ja v. 2020

Kouvolan tyttölyseosta ylioppilaaksi päästyäni opiskelin matematiikkaa ja tietotekniikka, suoritin Kauppatieteiden maisterin tutkinnon. Myöhemmin tein työn ohessa työnohjaajan ja organisaatiokonsultin tutkinnon. City London Universityn ja Tavistock Instituutin opit kasvattivat minua ihmisenä ja johtajana.

Työni tein tietotekniikan esimiestehtävien ja muutosjohtajuuden parissa. Jo tyttölyseossa olin oppinut muutosjohtajuuden perusteet. Suuret muutokset tarvitsevat turvallisuutta, rutiineja ja ennen kaikkea luovuutta. 

Puolisoni, Aki Palon, löysin opiskelupiireistä, lapsia meillä on kaksi ja lapsenlapsia myös kaksi. Asumme kaikki Helsingissä.

Nyt eläkkeellä yritän liikkua paljon koirani ja mieheni kanssa. Helsingin työväenopistossa kudon kangaspuilla pöytäliinoja, verhoja, mattoja pyyhkeitä ja vaikka mitä. Parasta on ryhmässä yhdessä tekeminen, myös Kouvolan Tyttölyseon perinneyhdistyksen nettiryhmässä.

Suhteeni Kouvolaan on edelleen vahva. Veljeni perheineen, monet sukulaiseni, muutamat ystäväni ja koulukaverini asuvat Kouvolassa. Kouvolassa on myös lomakotimme.

Ulla Tapola – hallitus, rahastonhoitaja + nettiryhmä

Tyttölyseossa 1962-71

Kuvissa: Ulla Tapola (s. Tähtinen) v. 1971 ja v. 2019

Päästyäni ylioppilaaksi Kouvolan tyttölyseosta opiskelin liiketaloutta ja julkisoikeutta Kouvolassa ja Helsingissä. Lähes koko työelämäni olen työskennellyt terveydenhoitoalan hallintotehtävissä ensin Helsingin kaupungilla ja sen jälkeen Hyksissä.

Asun mieheni kanssa Helsingin Punavuoressa. Lapsia meillä on neljä poikaa ja lapsenlapsia neljä tyttöä.

Tänä vuonna olen harrastanut erityisesti marjojen ja sienien poimimista ja metsässä kävelyä, myös avovesiuintia saunoen kesällä ja talvella, sukututkimusta ja huonekalujen entisöintiä.

Kouvolaan ja Kymenlaaksoon minulla on edelleen vahvat siteet sukulaisten ja ystävien kautta. Vanhempieni koti on ollut käytössäni Kouvolan vierailujeni aikana.

Leena Strandén – hallitus + nettiryhmä

Tyttölyseossa 1962-71

Kuvissa: Leena Strandén lukioaikana ja näinä päivinä.

Kouluaikana suosikkiaineitani olivat matematiikka, biologia, maantieto sekä kuvaamataito. Tuo yhdistelmä on johdattanut minut kaupunkisuunnittelun ja arkkitehtuurin pariin. Ratkaisevan sykäyksen arkkitehtiopintoihin pyrkimiselle antoi kuitenkin ihana kuvaamataidon opettajamme Hjellu.

Arkkitehdin tutkinnon suoritin Tampereen teknillisessä yliopistossa, töitä kaupunkisuunnittelun parissa löytyi jo opiskeluaikana Lahden ja Valkeakosken kaupungilta. Valkeakosken kokoinen kaupunki tarjosi oivan työkentän nuorelle arkkitehdille, jonka intressissä oli hienon teollisuuskaupungin historian esille tuominen ja uuden kaupunkikuvan luominen ympäristöä kunnioittaen. Kestävän yhdyskuntarakenteen edistämisen sekä rakennusperinnön ja ympäristöarvojen vaalimisen laajemmassa mittakaavassa mahdollisti myöhemmin siirtyminen valtion ympäristöhallinnon palvelukseen vuonna 1999. Eläkkeelle Pirkanmaan ELY-keskuksen yliarkkitehdin tehtävästä jäin vuonna 2017.

Opinnot toivat minut Tampereelle ja täällä asun edelleen Messukylän vanhan kivikirkon maisemissa. Lähellä sydäntäni arjessa ovat ympäristökysymykset sekä naisten ja tyttöjen hyvinvointi. Kouvolan kehityksen seuraamiseen minut vieläkin yhdistää kaupungissa asuva kummitätini.

Heli Pylkkänen – hallitus

Tyttölyseossa 1964-73

Kuvissa: Heli Pylkkänen v. 1973 ja näinä päivänä

Kolmena lukiokesänä olin Saksassa sairaalassa töissä ja siellä näin fysioterapiaopiskelijoita eikä sen jälkeen tarvinnut miettiä mille alalle suuntaudun.
Perheemme muutti 1974 Sysmään. Minä vannoin , etten ikinä sinne tule asumaan. Mieheeni tutustuin kotona käydessäni eikä suunnitelmista Sveitsiin muutosta sitten mitään tullutkaan.Kotipaikka vaihtui Juankoskeen miehen työpaikan takia ja minäkin sain viran terveyskeskuksesta. Neljän vuoden kuluttua kollega houkutteli mukaansa perustamaan yksityisvastaanottoa niille seuduille. Siinä vaiheessa Sysmäkin tuntui jo hyvältä vaihtoehdolta ja päätin kokeilla aluksi vuoden ajan miten minut siellä otetaan vastaan. Hyvin otettiin. Reilut 33v pyöritin omaa yritystä. Ennenkuin ehdin laittaa yritystä myyntiin, oli puskaradio jo toiminut ja halukas ostaja ilmaantui. Kaupat oli tehty kahdessa kuukaudessa ja vuoden 1917 alusta olen ollut eläkkeellä. Oikean uravalinnan tein enkä muita vaihtoehtoja edes harkinnut. Erikoistuin lasten fysioterapiaan mutta kaikenikäisiä vastaanotollani kävi.
Työaikana olin kolme kautta kunnallispolitiikassa. Elämä kävi kovin kiireiseksi kun jouduin myös maakunnallisiin luottamustehtäviin ja täältä Sysmästä kului kokousmatkoihinkin aina vähintäin 1t suuntaansa . En enää asettunut ehdolle. OP:n luottamustehtävissä olen ollut yli 30v.

Meillä on poika ja tytär ja kaksi lastenlasta. Pojan 14 vuotias tytär asuu äitinsä kanssa Saksassa ja toinen , 4- vuotias Lumi Tampereella isän ja äidin kanssa. Tampereella käymme n. kerran kuussa Lumia katsomassa tai haemme hänet meille. Tyttäremme oli vaihto-oppilaana Melbournessa ja lähti kirjoitusten jälkeen välivuotta sinne viettämään. Siitä on nyt 9v ja siellä hän on edelleen. Pandemian takia emme ole fyysisesti päässeet tapaamaan kolmeen vuoteen, mutta nyt se onnistuu. Parin viikon päästä nähdään livenä taas kun hän tulee kuukaudeksi kotiin.

Harrastan viron kieltä, lenkkeilyä , jumppaa ja olen kuulunut Sysmän Kamarikuoroon pian 30v. Olemme yleensä esiintyneet Sysmän Suvisoitossa joka kesä, mutta pandemia on niitäkin kuvioita sotkenut. Suvisoitto alkaa ensi viikolla ja pitää minutkin liikkeellä vapaaehtoistoiminnan takia. Vimeaikoina olen osallistunut ukrainalaisten avustustoimintaan täällä Sysmässä.

Kouvolassa on tullut käytyä kesäisin torikahvilla tai lounaalla 7 luokkakaverin kanssa. Sisareni asuu Korialla, joten yhteyksiä sinnepäin vielä on.

Varpu Puuskari – hallitus, varajäsen

Tyttölyseossa 1958-67

Kuvissa: Varpu Puuskari (s. Ropo) v. 1967 ja v. 2020

Valmistuin farmaseutiksi 1970 ja olin Kouvolan I apteekissa töissä vuoteen 1978. 1980 aloitin lääketieteen opinnot Kuopion yliopistossa. Valmistuin lääkäriksi -86 ja aloitin työt terveyskeskuslääkärinä Vantaalla. Yleislääketieteen erikoislääkärin pätevyyden sain 1997, minkä jälkeen jatkoin erikoislääkärin opintoja psykiatrian ja nuorisopsykiatrian alalla ja virkatyöni olen tehnyt HYKS:n nuorisopsykiatrialla vuoteen 2015 eläkkeelle jäämiseen asti Sen jälkeen olen ollut määräaikaisessa nuorisopsykiatrian virassa kevääseen 2019. Minulla on myös psykoterapeutin pätevyys ja terapiatyötä olen tehnyt yksityisvastaanotolla. Pienimuotoista yksityisvastaanottoa sivutyönä on ollut Lääkärikeskus Diacorissa ja Terveystalossa sekä edelleen Lääkärikeskus Aavassa, jossa nyt korona-aikaan työ on lähinnä etävastaanottoa.

Olen asunut Kouvolassa vuoteen 1979, Kuopiossa 79 – 86 ja sen jälkeen Helsingissä. Asun puolisoni kanssa. Minulla on kaksi lasta ja kaksi lastenlasta. Kouvolassa (entisessä Valkealassa) on kesämökki ja vanhempien kotitalo, jota sisarusten kanssa kunnostamme (eli veli tekee ja naiset sanoo kuinka tehdään).

Työväenopistossa kävin aiemmin saksan keskusteluryhmässä, syksyllä aloitin italian opiskelun. Liikunta, kävely, lattari ja kuntosali/jumpat ovat mieluisia. Ompelukoneenkin olen ottanut taas esille ja kävin yhden lukukauden huonekalujen kunnostuskurssilla.

Kirsi Lybeck – nettiryhmä

Tyttölyseossa 1962-68 (yo Käpylän iltaoppikoulu 1972)

Kuvissa: Kirsi Lybeck (s. Loikkanen) v. 1965 ja näinä päivinä

Kauppakorkean opintojen jälkeen toimin vuosia aatteellisissa järjestöissä, kunnes vihdoin vaihdoin alaa. Opiskelin psykologiaa ja taideterapiaa Suomessa ja Sveitsissä. Valmistuin taideterapeutiksi 1999 ja sain valmiiksi taideterapian MA-tutkinnon Sveitsissä samana vuonna. Taideterapian jatko-opinnot CAGS (2004-2005). Sen jälkeen olen opiskellut myös työnohjaajaksi (2005-2006) ja kuvataiteilijaksi (2011-2014). Uuden oppiminen on kiinnostanut minua jatkuvasti.

Olen asunut Helsingissä ja lyhyitä jaksoja lähikunnissa. Minun ja mieheni lapset ovat jo aikuisia, ja meillä on yhteensä 5 lastenlasta.

Vanhempani asuivat nyky-Kouvolassa lähes koko ikänsä. Kymmenen viime vuotta käynnit Kouvolassa ovat tarkoittaneet kotihoitoa, sairaalakäyntejä, hautajaisia ja perinnönjakoa. Liike on ollut kaksisuuntaista; etääntymistä Kouvolasta luopumisen kautta, toisaalta lähentymistä lapsuuden ja nuoruuden ihmisiin, muistoihin ja maisemiin.

Maalausteni aiheita ovat paljolti olleet matkanäkymät auton ikkunasta Helsinki-Kouvola-tiellä.

Päivi Moore – nettiryhmä

Tyttölyseossa 1962-1967 (yo Keuruun yhteislyseo 1970)

Kuvissa: Päivi Moore (s. Kämäri) kesällä 1966 ja syksyllä 2019

Lähdin Kouvolan tyttölyseosta vaihto-oppilaaksi USA:han v. 1967. Samana vuonna vanhempani muuttivan Keuruulle, mistä kirjoitin ylioppilaaksi vuonna 1970.  

Valmistuin ekonomiksi Helsingin kauppakorkeakoulusta v. 1974.  Myöhemmin suoritin tiedotusopin opintoja yliopistolla sekä radio- ja tv-toimintaan liittyviä kursseja.

Lyhyiden työjaksojen jälkeen mm. Saksassa ja Kanadassa, aloitin v. 1976 pitkän urani Yleisradiossa ensin toimittajana ulkomaanpalvelussa ja sitten opetusohjelmissa. Vuodesta 1983 alkaen olin eri esimiestehtävissä ensin julkaisujen, sitten tallenteiden, ohjelmien myynnin ja kansainvälisten yhteistuotantojen parissa. Viimeiset kuusi työvuottani toimin Ylen sopimuspäällikkönä.  

Puolisoni Williamin tapasin vuoden vaihtuessa 1975/76. Nyt meillä on kaksi lasta ja viisi lastenlasta, joista vanhin on 10 v. ja nuorin 4kk. Asumme kaikki pääkaupunkiseudulla. 

Liikunta on minulle harrastus ja elinehto. Lajit ovat vaihtuneet vuosien myötä. Nyt eläkkeellä kävelen tai pyöräilen päivittäin. Kävelyillä mukanani on joko ystävä, perheen jäseniä tai äänikirja sekä aina myös kamera. Otan luontokuvia ja julkaisen niitä Instagramissa. Puolison kanssa pelailen golfia. Kirjat ja äänikirjat ovat iso osa elämääni.

Minulla ei ole ollut vakituista linkkiä Kouvolaan vuoden 1967 jälkeen, mutta ilokseni muistelukirjan työryhmä ja nettiryhmä ovat tuoneet Kouvolaan uusia yhteyksiä.

 Otsikkokuva – Lukeva tyttö: Sinikka Hautamäki (entinen Kouvolan tyttölyseon oppilas)