MITÄ KOUVOLAN TYTTÖLYSEON PERINTÖ ON MERKINNYT MINULLE

Emerita professori Arja Ropo

Kouvolan Tyttölyseon Perinneyhdistys ry:n hallituksen puheenjohtaja

”Olen Kouvolan Tyttölyseon kasvatti”. Näillä sanoilla aloitin viime syksynä pitämäni jäähyväisluennon Tampereen yliopistossa. Tuota luentoa valmistellessani ja omaa yliopistouraa miettiessäni minulle valkeni, miten suuri merkitys tuolla koulutaustalla on ollut oman identiteettini kehittymiselle ja tekemilleni valinnoille, jopa näkemykselleni tieteestä ja tietämisen olemuksesta.

Niin kuin tiedämme, Kouvolan Tyttölyseon historia juontaa juurensa Viipurista, oman aikansa merkittävästä koulu- ja kulttuurikaupungista. Monet opettajatkin tulivat alunperin sieltä tuoden mukanaan omat arvostuksensa ja maailmankatsomuksensa.  Oma pitkäaikainen luokanvalvojani, musiikinopettaja Lempi Olkku, kertoi nostalgisesti, miten hän lauloi konserteissa sunnuntai-iltapäivisin Monrepos’n puistossa. Taiteet, kulttuuri ja historia, sanalla sanoen humanistiset alat, olivat vahvasti sisällä koulun opetuksessa, samoin käsillä tekeminen kotitalouden ja käsitöiden muodossa. Kun Kouvolaan tuli musiikkiopisto, meitä oppilaita kannustettiin eri soittimien pariin. Niinpä itsekin aloin soittaa viulua. Aktiivinen harrastus vei lukioaikana Kouvolan kaupunginorkesterin soittajaksi, ja harkitsin vakavasti ammattimuusikoksi ryhtymistä. Kun sitten kuitenkin päädyin ”järkisyistä” opiskelemaan kauppatieteitä, ajattelin, että nyt saa taide ja kulttuuri jäädä. Miten väärässä olinkaan!

Se mitä tutkii ja pitää tärkeänä liittyy omiin henkilökohtaisiin kokemuksiin

Nimittäin tutkijana minut tunnetaan juuri johtajuuden esteettisen ja kehollisen näkökulman esiin nostajana ja kehittäjänä. Tämä on tarkoittanut ”toisin ajattelijan” positiota.  Kun valtavirtaiset teoriat pitävät johtamista rationaalis-lineaarisena ja älyyn perustuvana, esteettinen näkökulma tuo mukaan myös aistit, emootiot ja eletyn elämän keholliset muistot. Tässä esteettisyys ei viittaa kauneuteen, vaan siihen, mitä kautta tietomme maailmasta tai johtajuudesta, muodostuu. Olen oppinut paljon johtajuudesta istuessani sinfoniaorkesterin pultissa ja myöhemmin tutkiessani johtamista orkestereissa ja muissa taideorganisaatioissa: Johtajuus, ihmisten johtaminen, on pitkälti monensuuntaista kuuntelua, läsnäoloa ja yhdessä tekemistä.

Tieteen maailmassa on ollut mielenkiintoista huomata, että hyvin usein se, mitä tutkii, mitä pitää tärkeänä ja miten hahmottaa maailmaa, liittyy jotenkin omiin henkilökohtaisiin kokemuksiin ja elettyyn elämään. Tieteelliset näkökulmat eivät tule tyhjästä tutkijan päähän, vaan niillä on myös oma kehollinen historiansa. Omalla kohdallani jäljitin tuon historian kouluumme, sen tarjoamaan humanistiseen maailmankuvaan, kannustukseen tehdä rohkeita omia valintoja ja seistä niiden takana.  

Koulun syvä vaikutus minuun

Jäähyväisluentoa tehdessäni minulle avautui, mitä Perinneyhdistyksen säännöissä mainittu ”Kouvolan Tyttölyseon muiston ja henkisen perinnön vaaliminen” tarkoittaa minulle. Kun tajusin, miten syvästi ja positiivisesti koulumme on vaikuttanut minuun ja elämääni, on ollut luontevaa lähteä mukaan Perinneyhdistyksen toimintaan.

Meillä jokaisella on varmasti omanlaiset muistomme kouluajoista, opettajista, ilmapiiristä ja opetuksesta. Joillekin on voinut jäädä traumoja ja ikäviä muistoja opettajien ankaruudesta ja nyt ajatellen varsin konservatiivisesta koulun ilmapiiristä. En osaa sanoa, missä määrin itseeni on vaikuttanut syvälle kokemusmaailmaani syöpynyt muisto viimeisestä matematiikan tunnista. Pääasiassa pitkää matematiikkaa opettanut Hilja Takkinen joutui opettamaan myös meitä kielilinjalaisia, ”tyhmiä tyttöjä” niin kuin sanonta kuului. Niinpä hän sitten viimeisellä tunnilla ennen ylioppilaskirjoituksia seisahtui minun ja erään toisen oppilaan eteen, katsoi meitä ja sanoi: ”Näistä tytöistä ei sitten mitään tule, kun ne ei matikkaa osaa.”

Näistä ikävistäkin muistoista huolimatta tai ehkä jopa niiden voimaannuttavan vaikutuksen takia Kouvolan Tyttölyseon muisto ja sen antama henkinen perintö on vaalimisen arvoinen.

Tule Sinäkin mukaan Perinneyhdistyksen toimintaan!

Otsikkokuva – Lukeva tyttö: Sinikka Hautamäki (entinen Kouvolan tyttölyseon oppilas)