Mitä mainioin aloitus koulumme 90. juhlavuodelle oli suunnata perinneyhdistyksen retki taiteen pariin. Lahden kaupunginteatterin Maan ja veden välillä on yksi niitä suomalaisten naisten taiteilijakuvia, joita on viime vuosina ansiokkaasti luotu eri näyttämöille ja joihin Perinneyhdistys on aiemmin jo kolmasti järjestänyt retkiä.  

Marja-Liisa Vartiosta on kirjoitettu elämäkerta, hänen päiväkirjojaan on julkaistu ja Paavo Haavikko on omissa muistelmissaan kuvannut yhteistä taivalta ja puolisonsa traagisia viimeisiä vaiheita. Silti on aina kiehtovaa nähdä uudenlaisia näkökulmia ja painotuksia, joita näyttämösovitus mahdollistaa.

Lahden esityksessä Vartion maailmaan ja itse näytelmään johdatteli näyttelijä Heidi Herala kertojana. Stand up -tyyliin toteutettu johdattelu lienee tarkoitettu lämmittelemään yleisöä. Pelko tuntui olevan, ettei katsoja tiedä, kuka Marja-Liisa Vartio on. Tämänkertainen yleisö tiesi, eikä tuntunut pitkästyttävää johdattelua kaipaavan. Näin tuumi ainakin se 7-henkinen teatteriretkeläisten joukko, joka pui näkemäänsä Gastropub Myllyssä esityksen jälkeen.

Lahden kaupunginteatterin esitys keskittyy tytön ja nuoren naisen kirjailijaksi kasvamiseen. Elämässä on aina läsnä myös kuolema, ilossa murhe, valossa varjo ja totuudessa valhe. Rakkaus hullaannuttaa, mutta myös satuttaa. Vesi yhdistää ja erottaa. Unet vievät alitajunnan maailmaan, vavisuttavat valveillakin ja siivittävät kirjailijaunelman toteutumista.

Esitys oli täynnä teatterin taikaa upeine valaistus- ja lavastusratkaisuineen. Pienellä näyttelijäjoukolla ja musiikilla saatiin viritettyä koskettavia tunnelmatuokioita, joiden avulla piirtyi kuva ajankohdan taiteilijaelämästä ja yksilön kiinnittymisestä siihen. Kaihoisa katse menneisyyteen piti sisällään myös hartaan toiveen, että emme unohtaisi, että muistaisimme edesmenneitä taiteilijoita, kuten Vartio-faniksi julistautunut Heidi Herala.

Ja me muistamme.

Artikkelin teksti: Merja Jattu-Wahlström

Valokuvat: Anni Santero