Kuusankoskitalossa 5.–26.9 järjestettävän Kipinästä kuvaksi 90v juhlanäyttelyn taiteilijaesittelyissä ovat vuorossa Nuoret tulevat taiteilijat Ellinoora Hartikainen, Meeri Korhonen, Saana Sivonen ja Ruusu Vainio, ja taidenäyttelyyn osallistuvat myös Karoliina Lavonen ja Veera Markkanen

Kun taidenäyttelyn nuoret tulevat taiteilijat kirjoittivat aiheesta Taide elämässäni, kävi selväksi, että he ovat taiteen tekemisessään monessa asiassa kovin erilaisia, mutta yksi asia on yhteinen:

Kaikki ovat piirtäneet aivan varhaislapsuudesta lähtien

Ellinooran lapsuudessa visuaalinen luominen oli vahvasti läsnä jo taaperoiästä saakka, jolloin sormiväreillä luominen ei ollut pelkkää sotkemista, vaan hän tiesi mitä halusi ja osasi sanoa oliko teko vielä kesken. Jo alakouluikäisenä Ellinoora syvensi taitojaan kansalaisopiston kuvataidekoulussa, jossa hän suoritti perusopinnot. Meerille käsillä tekeminen on aina ollut luontevaa ja piirtäminen oli lukioikään saakka sen ominaisin muoto. Myös Saana ja Ruusu ovat piirtäneet niin kauan kuin muistavat. Saanan kotona eteisen seinää koristaa edelleen hänen päiväkodissa tekemänsä koirapiirros.

Eri tekniikat jakavat nuoria tekijöitä

Ellinooran luottovälineisiin kuuluvat klassinen kynä ja paperi kaikissa muodoissaan, mutta myös maalaaminen erityisesti öljymaaleilla. Toisaalta hän kokeilee ennakkoluulottomasti uutta ja hänen aikaansa kuluukin nykyään eniten digitaalisen piirtämisen parissa. Meeri puolestaan ihastui lukiossa öljymaalaukseen, mikä laajensi hänen kiinnostustaan maalaamiseen ja visuaaliseen taiteeseen yleensä, ja sai lopulta hänet hakemaan Muotoiluinstituutin kuvataidelinjalle. Saana löysi omakseen akryylimaalit, joiden avulla tunteiden kuvaaminen onnistuu parhaiten siten kuin hän haluaa. Ruusun suosikkitekniikka taas on lyijykynä, joka mahdollistaa parhaiten tarkat yksityiskohdat.

Teosten aiheet ja inspiraatio kumpuavat erilaisista lähteistä

Saanaa kiinnostavat aiheena erityisesti ihmiskehot ja värit, ja voimakkaat tunteet inspiroivat häntä maalaamaan. Meeri taas ammentaa inspiraatiota rakkaudestaan elokuviin ja musiikkiin.  Ruusun suosikiksi on muodostunut ihmisten yksityiskohtanen ja valokuvamainen piirtäminen. Ellinooran paperille puolestaan on ehtinyt syntyä vaikka minkälaisia mielikuvituksen tuotoksia alakoulun eläinhahmoista hänen tämänhetkisen sarjakuvaprojektinsa henkilöihin.

Suhtautuminen itse tekemisen prosessiin vaihtelee suuresti

Ellinoora ja Meeri nauttivat taiteen tekemisestä ja taide on heille osa jokapäiväistä elämää. Meeri kertoo, että taide kuuluu merkittävästi hänen jokapäiväiseen elämäänsä, niin opiskeluissa kuin vapaa-ajalla. Hän haluaa jatkuvasti oppia lisää ja päästä kokeilemaan uutta. Ellinoora toteaa, että arjesta ei oikeastaan löydy hetkeä, jona ei olisi aikaa taiteilulle. Ruusun suhde taiteeseen on päinvastainen: perfektionismi vie tekemisen ilon, eikä prosessi ole hänelle mieluisa. Toisaalta juuri perfektionismi saa hänet pyrkimään valokuvamaisen täydelliseen lopputulokseen, jonka saavuttaminen on Ruusulle tärkeintä. Saanalle taiteen luominen toimii väylänä käsitellä negatiivisia tunteita. Hän ei tavoittele teoksissaan täydellisyyttä, vaan lopettaa työskentelyn, kun työ tuntuu valmiilta.   

Artikkelikuva: Nana Cihangir

Taiteilijaesittely kokosi: Päivi Moore