60-luvun muoti

50-luvun X-vartalosta 60-luvun suorakulmioon

1900-luvulla jokaisella vuosikymmenellä oli oma käsityksensä naisvartalosta, jota muotoiltiin tai päästettiin vapaaksi kulloinkin vallitsevan kauneuskäsityksen mukaan.

Esim. 1920-luvun vartalo oli päässyt vapaaksi korsetista, kiristyksistä ja pitkistä helmoista. Vartalolinja oli suora. Sotavuodet taas toivat naisten asuihin korostetut olkapäät – miesten siviilitakit pääsivät naisten käyttöön hieman muokattuina ja ilmaisivat myös naisen asemaa miesten tehtävien hoitajina.

50-luku korosti taas naisellisia muotoja, rintoja, vyötäröä ja lanteita. Muoto oli X. Yläosan niukkuus ja tiukkuus muuttui vyötärön jälkeen kangasrunsaudeksi – haluttiin myös näyttää, että nyt on varaa tuhlata kangasta! Jutun artikkelikuva onkin vielä 50-luvun ihanteiden mukainen.

60-luvulla me kaikki olimme muodinluojia, omien asujemme ompelijoita

Kun 50-luvun X-linja katosi naisten vaatteista, tilalle tuli melko suora peruslinja, jota toteutettiin suorilla mekoilla, jakkupuvuilla ja neuletakki-hame-yhdistelmillä. Koulusta saimme yksinkertaisen leningin peruskaavan. Siinä oli O-pääntie, kapeat sisäänotot keskivartalon kohdalla, sisäänotot rintojen kohdalla ja istutetut hihat. Rintalaskoksen kohdalle saatettiin tehdä koristesauma tai eri kankaasta tehty nauha.

Puvun pituus pysyi pitkään lähes samana, noin 2 cm polven alapuolella. Näillä perusvalinnoilla teimme itse paljon vaatteita. Kaula-aukkoa oli helppo muokata, hihan pituutta säädellä ja sisäänottojen syvyyttä muuttaa. Kun sisäänotot vähenivät moni suora mekko alkoikin jo muistuttaa ja äitiysasua.

Ostokankaita hankittiin jo melko paljon, mutta pukuihin käytettiin myös vanhoja iltapukuja, juhlapukuja ja jopa takkikankaita ja aamutakkeja. Paksun takkikankaan sai uudeksi jakkupuvuksi purkamalla takin ja kaavoittamalla jakkupuvun kankaan nurjalle puolelle, missä oli vielä käyttämättömän näköistä kangasta. Takeista tehdyt jakkupuvut kantattiin nauhoilla ja saatiin ne muistuttamaan Chanelin jakkupukuja.

Vaihtelua peruspukuihin sai huiveilla, pienillä irtokauluksilla ja -kalvosimilla, pitsikauluksilla, nappiriveillä tai medaljonkirei’illä. Ruotsin opettajalla oli aina pieni ruusu puseron ylimpänä nappina. Joskus käytettiin myös valepuseroita, jossa vain puseron etuosa näkyi jakun kaula-aukosta, loppuosaa puserosta ei ollutkaan!

Rintalaskoksen kohdalle saatettiin tehdä koristesauma tai eri kankaasta tehty nauha. Puvun yksityiskohdilla oli merkitystä.

Uusia värikkäitä kankaita tuli kauppoihin mm. Marimekon ja Finlaysonin valikoimissa. Niistä tehtiin peruspukuja arkeen ja juhlaan. Värit ja kuosit olivat elävät ja huomiota herättävät. OP-muoti käytti mustavalkoisia, graafisia kuvioita (OP tarkoitti optista). Varsinkin Vuokon asut olivat hyvä esimerkki tästä. Helmat lyhenivät lyhenemistään. 60-luvun loppuun mennessä puku vastasi nykyistä tunikapituutta. Onneksi ei näkynyt sukkia ja sukkanauhaliivejä, koska sukkahousut olivat yleistyneet. Ystäväni Päivi lähti vaihto-oppilaaksi Yhdysvaltoihin uuden mekon kanssa, ja joutui heti rehtorin puhutteluun liian lyhyen pituuden takia!

Tytöt rippileirillä kesäisissä puuvillamekoissa, jaloissa ballerinakengät.

60-luvulta säilyneitä mekkoja nykynuoren yllä.

Neuleet olivat omatekoisia tai ostoneuleita. Suosittuja olivat villatakki-pusero-yhdistelmät, joita sai myös puhtaan keltaisena, turkoosina, vihreänä, punaisena. Irtokaulus ja irtokalvosimet suojasivat neuleasua lialta ja siten myös liialliselta pesulta.

Hyvin säilynyt neulepuku

Rouvamaisten takkien sijaan nuorille tuli keveitä nylontakkeja, maihinnousutakkeja ja duffeleita, joissa oli huppu ja pakettinappulakiinnitys. Toki rouvatakit olivat edelleen tärkeitä. Ne olivat hyvin istuvia ja laadukkaista villakankaista tehtyjä.

Farmarit levisivät vapaa-ajan käyttöön, ja niiden myötä myös trikoo- ja pikeepaidat. Alussa farmarit olivat hyvin säären myötäiset ja kapealahkeiset. Oikein tiukat farkut sai jalkaan käymällä selälleen lattialle ja vetämällä housut siinä päälle. Lahkeiden leveyteen tuli vuosien mittaan kuitenkin senttejä lisää kunnes farmarit levisivät kuin purjeet.

Minimuodin jälkeen alkoi midi- ja maximuoti, ja silloin oltiinkin jo 60-luvun lopussa. Kenkiin tuli korokepohjat. Kenkien materiaalina saattoi olla muovikin. Miniasujen kanssa voitiin käyttää pohjepituisia saappaita, mokkaisia tai muovisia. TV:n ohjelmissa olikin GO-GO-tyttöjä tanssimassa lyhyissä mekoissa ja plastiikkisaappaissa!

Maxitakkeja ja korokepohjakenkiä Kouvolan kaduilla. Iso lierihattu tehosti vaikutelmaa.

Kampaukset tehtiin papiljottien avulla ja muotoiltiin tupeeraamalla ja lakkaamalla. Hyvin tehty kampaus kesti koko viikon, kunnes se lauantaina purettiin ja uusi tukka laitettiin tanssi-illan kunniaksi. Kampaukseen saattoi kuulua poskille kääntyvät kiharat, ns. poskikoukut, jotka saatettiin teipata poskiin yöksi, jotta ne eivät suoristuisi tai kääntyisi väärään suuntaan yön aikana. Hiuksia ei vielä 60-luvulla föönattu, vaan ne kierrettiin pesun jälkeen papiljoteille, kuivattiin ja aukikammattiin, tupeerattiin ja ehkä vielä lakattiin päältä!

Tämän kuvan alt-attribuutti on tyhjä; Tiedoston nimi on poskikoukut-1024x184.jpeg

Alusvaatteet olivat alaluokilla vielä trikoota: paita, punttihousut ja sukkanauhaliivit, väreiltään yleensä vaaleanpunaiset tai vaaleat lohenpunaiset. Tyttöjen vartaloiden kehittyessä tuli usein teräväkärkiset rintaliivit, joissa saattoi olla rintojen alla leveä tukiosa. Sen tarkoitus oli pitää ylävatsa kurissa ja vyötärö kapeana. Lantioliivit olivat kankaiset ja luiset, ja ne koukittiin kiinni monilla hakasilla. Tuli myös ns. kumiliivit, kumimaista ainetta olevat liivit ilman tukiluita ja hakasia. Ne pujotettiin päälle ja niiden tarkoitus oli estää vatsaa pömpöttämästä ja pitää pakarat kurissa. Itse asiassa liivien kanssa kahta eri pakaraa ei erottanut ollenkaan, vaan liivit muotoilivat niistä yhden yhtenäisen möykyn, mahdollisimman litteän tietenkin. Sukkahousut poistivat liivit käytöstä, ja vartalo pääsi liikkumaan enemmän.

Sukat olivat kesäaikaan nylonsukkia. Niitä sai saumalla ja saumattomina. Saumasukat piti aina tarkistaa lähtiessä – oliko sauma varmasti suorassa? Saumasukat olivat arvostettuja. Joskus saatettiin piirtää ”sauma” jalkaan nylonsukan alle, jolloin se olikin aina suorassa! Joillakin saattoi olla silkkisukkiakin. Oli myös reisipituisia puuvillasukkia, ja talvella villasukkia. Kerran olimme radikaaleja ja puimme kouluun punaiset villasukat hameen kanssa. Opettajat eivät kommentoineet.

Meikin käyttöä koulussa ei sallittu. Joskus opettaja saattoi pitää kynsilakkatarkastuksen. Samalla katsottiin mahdolliset ripsivärit. Suuri poikkeus oli kuvaamataidon opettaja Jellu, joka itse käytti aina reilusti turkoosia luomiväriä, kajalia ja punaista huulipunaa.

Tässä pieni katsauksemme 60-luvun muotiin. Haluatko täydentää sitä omilla kuvillasi ja muistoillasi? Lähetä meille valokuvia sähköpostiin kouvolantyttolyseo@gmail.com. Voit liittää mukaan myös tarinan. Otamme niitä mielihyvin julkaistavaksi!

Teksti: Kirsi Lybeck

Kuvat: Ulla Tapola, Kirsi Lybeck, Päivi Moore, Pirkko Brunila, Eeva Korpela

Artikkelikuva: Eeva Sutinen 1 A lk, Arja Rissasen os Backmanin muistovihosta.