Nyt, pandemian aikaan, kun liikkumista ja toisten ihmisten tapaamista on rajoitettu, monelle meistä tulee ikävä ystäviä ja sukulaisia. Vaikka heitä ei fyysisesti voikaan tavata, kokonaan tapaamatta ei tarvitse jäädä. Etätapaaminen ei tarjoa fyysistä läheisyyttä, mutta se tarjoaa mahdollisuuden edes nähdä ja kuulla läheisensä ruudulta. Verkosta löytyy tietokoneisiin, tabletteihin ja puhelimiin kommunikaatiosovelluksia kuten Skype, WhatsApp, Messenger ja Google hangouts, jotka tarjoavat uusia muotoja tapaamisten tai vaikka vain yhdessäolon järjestämiseen.
Olen tavannut erossa asuvia pariskuntia, jotka pitävät sähköistä yhteyttä auki tuntikausia ruoanlaittopuuhissaan. Eivät he seurustele koko aikaa, vaan ovat läsnä toistensa arjessa. Poissaoleva saattaa esimerkiksi seurata pienen lapsen leikkejä.
Meistä moni alkoi sähköiset tapaamiset ystävien tai perheen kesken Skypellä. Sen myötä Suomen kieleen syntyi uusi sanakin: skypettäminen. Skype-tapaaminen sovittiin usein etukäteen, tietokoneen kamerat kohdistettiin paikalleen ja sitten tavattiin Skypessä. Vaikka Skype oli oivallinen mm. ulkomailla tai toisella paikkakunnalla olevan ystävän kanssa jutteluun, kannattaa kokeilla myös muita välineitä.
Pelkkä ruudun kautta seurustelu tuntuu usein jäykältä, mutta se saa eloa, kun tilanteesta tekee ruudun kautta yhdessäolon. Kysyin webbiryhmäläisiltämme miten he pitävät yhteyttä läheisiinsä koronakriisin aikana.
Arja Palo kertoi, että hän avustaa nyt korona-aikana lastenlasten läksyjä sähköisesti.
Meillä läksyjen avustaminen sujui niin, että lasten äiti lähettää kuvan saamastaan Wilma-viestistä. Siitä näimme päivän lukujärjestyksen ja tehtävät linkkeineen. Soitimme aamulla WhatsApp puhelun (koululainen ei halunnut videota). Lapsi teki tehtävät ja selosti mitä oli menossa. Lopuksi hän totesi, että tämä on kivaa, koulu sujuu tunnissa. Nyt on vapaata!
Esikoululaisen kanssa videopuhelu. Hän teki piirustustehtäviä. Vähän väliä hän vilkaisi olinko vielä paikalla. Tehtäväni oli siis lähinnä olla läsnä. Muutaman kerran hän näytti minulle piirustusta, jota voin hyvillä mielin kehua.
Ulla kertoo, että heidän perheessään käytetään WhatsAppia ja soitellaan lisäksi usein. ”Meillä ei ole pikkulapsia, joten nämä kommunikointivälineet ovat vielä riittäneet.”
Kirsi Lybeck kertoo yhtydenpidostaan korona-aikaan näin:
Meillä soitellaan sovittuina aikoina videopuheluja, joko whatsup tai FaceTime. Molemmat ovat maksuttomia.
Videopuhelu on tärkeä esim 8 kk vanhan lapsenlapsen kanssa. Meillä on läheinen suhde ja lapsi tuntee minut. Nyt hän tunnistaa minut videolta, nauraa ja sanoo Mmmmmmm eli mummi! Näin en unohdu pitkässäkään ajassa.
Vanhemmat lapset (12 v ja 9 v) osaavat soittaa itse.
Työt ja kuntoryhmä hoidetaan esim Zoom-ohjelmalla läppärillä. On kiva jumpata olohuoneessa kun tuttu pienryhmä jumppaa ruudulla mukana!
Yritän olla myös suvun vanhimpiin jäseniin puhelimitse yhteydessä. He tarvitsevat kokemusta, että ovat elämässä kiinni ja heistä välitetään.
Entä sitten kirjoittajan kotona?
Meidän perheessämme käytämme lastenlapsien ja heidän vanhempiensa kanssa jutteluun pääasiassa joko WhatsAppia tai Messengeriä. Messengeriä käytämme pienimpien 3-4-vuotiaiden kanssa, koska siinä on hauskoja viiksiä ja naamareita ja hattuja, joita sovellus löytää kasvoille. Naamarit löytyvät puhelimissa, kun napauttaa ruudussa omaa kuvaansa. Pienimät eivät jaksa kauaa jutella, joten vietämme usein hetken hassuttelemalla naamareiden kanssa.
Alla pari esimerkkiä Messengerin naamareista ja yhdestä hatustakin.
Verkkokahvit ovat hyvä tapa tavata ystävää tai sukulaista. Kannattaa sopia ensin ystävän kanssa mihin aikaan kahvitellaan esim Skypessä tai WhatsApissa, niin voi sitten jutella sovittuun aikaan teen tai kahvin äärellä aivan kuin kahvilassa.
Mieheni ja minä olemme pitäneet nuorimmalle lapsenlapsellemme satutuntia. Se sujuu joko vanhanaikaisesti niin, että olemme WhatsApp tai Messenger-yhteydessä ja kääntelemme sivuja oikeasta kirjasta. Näytämme sivun ennen lukemista ja sen aikanakin. Toinen vaihtoehto on, että luen netissä olevia Pepe ja Toro tarinoitani esim. google hangoutsin avulla.
Kun olin ensimmäistä kertaa talvikuukausia poissa Suomesta, aloin kirjoittaa lapsille kuulumisiamme tarinoina. Ostin Suomesta pehmonallen ja Espanjasta pehmohärän. Näin syntyivät Pepe ja Toro, jotka ovat sen jälkeen olleet useimmiten repuissamme menimmepä mihin tahansa. Viime aikoina aloin tehdä tarinoistani https://pepe-toro.com/ nettisivustoa. Siitä voin lukea lapsille Pepe ja Toro tarinoitani Googlen Hangoutissa niin, että näytän lapselle tarinaa koko ruudulla. Lapsi näkee siis ruudusta Pepe&Toro-sivuston, mutta kuulee minun ääneni ja minä näen omasta ruudustani lapsen. Google Hangouts löytyy Gmailin vasemman palkin alalaidasta. Myös Microsoftin Teams-ohjelma tai Zoom sopivat tällaiseen näyttämiseen.
Meidän kymmenen hengen perheemme kanssa olemme jo sopineet ensi sunnuntaiksi yhteisen sunnuntailounaan sekä pikkupoikien syntymäpäivinä yhteisen kakkupuhalluksen. Me lähetämme lahjat pojille etukäteen, jotta he voivat avata lahjansa puhallustilaisuuden yhteydessä. Odotan jännittyneenä miten se sujuu. Ääntä epäilemättä riittää, kun mukana on kolme alle kuusivuotiasta poikaa.
Nuorimman lapsenlapsen kanssa olemme jopa leikkineet piilosta. Siihen tarvitaan kaksi henkeä kummastakin taloudesta. Toinen pitää padia tai puhelinta, kun toinen menee piiloon. Kaikki kolme laskevat kymmeneen ja sitten piiloon menneen kanssa samassa kodissa asuva etsii puhelimen tai padin kanssa saaden ehdotuksia ja kannustuksia kahdelta etä-ihmiseltä. Kuva on kovin pomppivaa, mutta väliäkö sillä. Pääasia, että on hauskaa.
Etäyhteyksien muodoissa on vain mielikuvitus rajana. Pääasia, että niissäkin syntyy yhdessäolon iloa.
Teksti: Päivi Moore
Kuvat: Päivi ja William Moore