Kouvola oli meidän kouluaikoinamme leimallisesti paikkakunta, joka tunnettiin tärkeänä rautateiden risteysasemana. Mutta mistä kaikki alkoi ja miten rautateiden historia näkyy kaupunkiympäristössä nykyisin?
Helsingistä Pietariin ulottuvan rautatien rakentaminen alkoi keisari Aleksanteri II toimeksiannosta vuonna 1867. Rata valmistui pääosin nälkävuosien hätäaputyönä vuonna 1870 ja jo seuraavalla vuosikymmenellä rataverkostoa täydennettiin mielenkiintoisten linjausvaihtoehtojen jälkeen rakentamalla ns. Savon rata Kuopioon ja ratayhteys Kotkaan Kouvolan kautta vuonna 1890. Paikka risteysasemalle Kouvolassa oli syntynyt. Kouvolan asemapaikka oli toki saanut alkunsa vuonna 1875, kun Kymi Oy:n perustajiin kuuluneen A.W.Wahrenin aloitteesta tavaranlastausta varten perustettiin asumattomalle hiekkanummelle asema, jonka kautta yhtiön sahatavaraa, puuhioketta, pahvia ja paperia toimitettiin rautateitse ennen kaikkea Pietariin. Kymijoen rannoilla Kuusankoskella 1870-luvulla alkanut puunjalostusteollisuus oli näin ratkaisevassa roolissa Kouvolan aseman ja tulevan kaupungin synnyssä.
Kouvolan aseman ratapihaa laajennettiin vuonna 1890 ja ratapihan yhteyteen rakennettiin 3-pilttuinen veturitalli kääntöpöytineen. Myös vanha pieni asemarakennus sai väistyä uuden tieltä v. 1889. Kouvolan asema-aluetta on tuon ajan jälkeen laajennettu useaan otteeseen ja sen rakennuskantaa on uudistettu. Kouvolan aseman alkuperäistä rakennuskantaa edustavat vielä asema-alueen eteläreunalla olevat punatiiliset kolme veturitallia ja entinen paja, jotka ovat peräsin vuosilta 1887-1937. Puurakenteinen asemarakennus purettiin, kun uusi moderni asemarakennus otettiin käyttöön v. 1960. Kuka muistaa vielä tuon hienon puurakennuksen?
Kouvolan vanhat veturitallit, edessä veturien kääntöpöytä Kuva: Leena Strandén
Kuljettajien kaupunginosa
Kouvolan asema yhteyteen syntyi myös ”Kuljettajien kaupunginosa” eli rautatieläisten asuinalue, joka nykyisin tunnetaan Kouvolan museokorttelina. Osa alueen rakennuksista on alkuperäisiä, osa on siirretty alueelle myöhemmin. Asuinrakennukset, joita nykyisin ihailemme sopusuhtaisina ja viehättävinä puurakennuksina, ovat hirsirunkoisia, ajan kuluessa pienin muutoksin täydennettyjä ja laajennettuja. Rakentamisajankohdista kertovat julkisivujen yksityiskohdat. Ajan vanhinta rakennustapaa edustaa alueelle Kotkankalliolta siirretty Nygrénin talo, joka on punamullattu keittiön ja kamarin käsittävä hirsirakennus kuusiruutuisine ikkunoineen. Rakennus edustaa hyvin 1800-luvun lopun rakennustapaa. Muut alueen rakennukset edustavat vauraampaa 1900-luvun alkua: hirsirunkoisten rakennusten julkisivut on vuorattu, osin käyttäen vuosisadan alun jugendtyylin mukaisia koristeellisia puuleikkauksia ja pieniruutuisia koristeikkunoita. Näiden rakennusten ikkunajako kertoo myös uudesta 1800-luvun lopulla käyttöön otetusta ns. venäläisestä T-karmista, jolla ikkuna jaettiin kolmeen osaan: kaksi pystyruutua alhaalla ja yksi vaakaruutu ylhäällä. Ikkunakokoa on ohjannut alun perin lasin saatavuus – asuinrakennuksissa tyypillisistä kuuden pienen ruudun käsittävästä ikkunasta siirryttiin ensin kolmen ruudun malliin. On yllättävää, kuinka syvälle kansalliseen muistiin pieniruutuiset ikkunat ovat jääneet: nykytekniikalla tehdyt isot ikkunapinnat halutaan vieläkin jakaa keinotekoisin ristikoin pieniin osiin muistuttamana ajasta, jolloin ikkunaruudun koko oli rajoitettu taloudellisista syistä pieneksi. Nostalgiaa, jonka taustana on hyvin käytännöllinen lähtökohta yli sadan vuoden takaa!
Museokortteleiden katunäkymiä Kuvat: Leena Strandén
Ikkunamalleja alueelta Kuvat: Leena Strandén
Kouvolan alkuvaiheista kertovien rakennusten asema kaupunkikuvassa on varsin vähäinen. Veturitallit ovat edelleen alkuperäistä vastaavassa käytössä, minkä sinänsä pitäisi taata rakennusten ylläpito. Kuljettajien kaupunginosan eli museokorttelin kohdalla on meneillään muutos, kun kaupunki on luopunut/luopumassa useimpien rakennusten omistuksesta. Täytyy toivoa, että rakennusten uudet omistajat näkevät rakennusten arvon Kouvolan keskustan vanhimpana asuinkerrostumana ja että rakennusten kunnossapidossa otetaan tämä huomioon. Kaupunkirakenteessa Kuljettajien korttelien alue (sekä Kouvola-talo) on jäänyt harmillisesti eristyksiin kaupungin keskusta-alueesta leveän Salpausselänkadun-Kuusaantien-Kymenlaaksontien liikennealueen vuoksi. Olisiko jo aika tarkistaa ylimitoitettua ajoratojen tilankäyttöä siten, että alueen saavutettavuus kevyen liikenteen keinoin paranisi ja samalla kaupunkikuva kohenisi keskustaan saavuttaessa?
Uinuva asema Kaipiaisissa
Rautatierakennusten historiaan tutustuessani mielenkiintoinen yllätys löytyi Kaipiaisista! Riihimäki – Pietari radan valmistuessa v. 1870 sen tärkein asema nykyisen Kouvolan kaupungin alueella oli Kaipiainen; sen ohella pienempinä asemapaikkoina toimivat Kymi (Koria) ja Utti.
Radan valmistumisvaiheessa rakennettu Kaipiaisten asema oli suuri hirsirakennus, joka rakennettiin ns. saariasemaksi eri suuntiin johtavien ratakiskojen väliin. Sellaisenaan se on poikkeuksellinen kohde Suomen rautatierakennusten historiassa. Kaipiaisten asema sijaitsi Lahden ja Viipurin välisen matkan puolivälissä ja oli sopiva pysähdyspaikka myös Helsingin ja Pietarin välillä. Kun junamatka tuohon aikaan kesti 14 tuntia Helsingistä Pietariin, pysähdys Kaipiaissa oli tärkeä sekä kaluston huollon että matkustajien viihtyvyyden takia.
Molemmista suunnista tulevat junat pysähtyivätkin aluksi yhtä aikaa Kaipiaisissa, jonka asemarakennuksessa toimi ravintola, jossa nautittiin hyvä päivällinen juomineen ja ruokailun jälkeen jatkettiin taas matkaa määränpäähän. Kaipiaisten asemalla oli ”kansainvälisyyden tuntua” ja Kaipiaisissa myös siirryttiin joko Pietarin tai Helsingin aikaan. Suomen teollisuus oli kasvuvaiheessa ja yhteydet Pietarin kautta Keski-Eurooppaan olivat vilkkaat. Komeasta asemarakennuksesta muodostui myös seudun juhlapaikka päivällisineen, joihin liittyi yleensä myös taiteellisista ohjelmaa ja jopa tanssiaisia.
Kaipiaisten aseman yhteyteen rakennettiin myös veturivarikko ja asemanseudulle muodostui oma rautatieläisyhdyskuntansa.
Kaipiaisten aseman merkitys väheni Kouvolan muodostuttua ratojen risteysasemaksi v. 1890. Kaipiaisten asemarakennuksesta on myöhemmin purettu puolet ja siirretty Uttiin palaneen asemarakennuksen paikalle. Aikanaan laajan asema-alueen rakennuskantaan kuuluvat edelleen mm. ravintolan työntekijöiden asuinkasarmi, sen talousrakennus, kaksoisvahtitupa vuodelta 1888 ja aseman itäpuolella sijaitseva asemapäällikön talon pihapiiri vuodelta 1881. Kaipiaisten asemanseudun asuinyhteisö muodostaa myös oman mielenkiintoisen, pienipiirteisen kokonaisuutensa, johon kannattaa käydä tutustumassa.
Kaipiaisten asemarakennus ja asemapäällikön talo Kuvat: Leena Strandén
Insinöörityön taidonnäytteitä vuosilta 1870 ja 1925
Kaipiaisten ohella radan valmistumisvaiheessa asemapaikkana toimi myös Kymin asemapaikka eli nykyinen Koria (Korjan talon mukaan). Koriaan liittyi myös koko rautatien vaikein ja vaativin rakennustyö: sillan rakentaminen Kymijoen yli. Englannista tilattiin 221 jalkaa pitkä teräksinen kolmijänteinen ristikkosilta, joka tuotiin osina ja niitattiin yhteen rakennuspaikalla. Silta on Suomen ainoa keittoraudasta valmistettu silta. Nykyisin silta palvelee alueen asukkaita kevyen liikenteen väylänä.
Yksiraiteinen silta aiheutti kuitenkin hankaluuksia liikenteen lisäämiselle ja sen korvaava uusi kaksiraiteinen rautatiesilta valmistui vuonna 1925. Silta on Suomen ensimmäisiä suuria teräsbetonisiltoja; sillan keskiarkadikaaren jännemitta on 70 metriä.
Molemmat sillat säilyivät lähes vahingoittumattomina talvi- ja jatkosodan pommituksissa. Ohikulkiessaan näitäkin siltoja voi katsoa kunnioituksella – ovat palvelleet nykyisiä kouvolalaisia jo pitkään…
Korian sillat – rakenteelliset hienoudet löytyvät siltojen alta Kuvat: Leena Strandén
Kohteet kertovat Suomen rakennuskulttuurista
Kouvolan aseman veturitallit, Kaipiaisten asema sekä Korian sillat kuuluvat valtioneuvoston vuonna 2009 nimeämiin valtakunnallisesti merkittäviin kulttuuriympäristöihin. Tavoitteena on, että näiden kohteiden kulttuurihistoriallisten arvojen säilyminen turvataan alueiden ja rakennusten tulevassa käytössä ja ne siirtävät eteenpäin ymmärrystä menneistä yhteiskunnan kehitysvaiheista.
Teksti: Leena Strandén
Artikkelikuva: Vanha asemarakennus / Lähde: Finna/ Suomen rautatiemuseo/
Artikkelikuvan käyttöoikeudet: CC BY-NC-SA 4.0 ( Mitä merkintä tarkoittaa? )
Lähteet:
Veikko Talvi, Kouvolan historia, osat 1 ja 2
Museovirasto, Valtakunnallisesti merkittävät kulttuuriympäristöt
Kouvolan kaupunki, www-sivut