Olimme sopineet Arja Vehmaksen, os. Korpela, kanssa WhatsApp-tapaamisen iltapäiväksi. Arja on Kouvolan tyttölyseon kasvatti, matematiikkalinjalta, minua vuotta vanhempi, hän kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1970.

Tyttölyseon vaikutuksesta elämäänsä Arja kertoi jutun. Opettaja Urpo Haimi oli kerran tullut luokkaan iso pino korjattavia kokeita mukanaan ja tokaissut, että ”näillä palkoilla ei kannata kotona kokeita korjata”.  Myöhemmin jossain tilaisuudessa Arja oli lohkaissut, että tämä sai hänet tekemään elämäntyönsä Akavan Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestön JUKO:n neuvottelupäällikkönä kirkon ja yliopistojen sopimusaloilla ja yhteistoimintaan sekä työsuojeluun liittyvissä tehtävissä.

Ennen tätä työtään Arja Vehmas, tuolloin Junkkari, oli kirjoittautunut Helsingin yliopistoon lukemaan kemiaa. Hän oli tavannut miehensä jo nuorena. Mies valmistui diplomi insinööriksi ja Arja hoiti kotona heidän kolmea lastaan usean vuoden ajan ja valmistui sitten aikanaan. Nyt lapset lähestyvät viidenkymmen vuoden ikää ja hänellä on neljä lastenlasta, iältään 15-12-vuotiaita.

Kouvolan tyttölyseosta Arjalla on vain hyviä muistoja, paitsi että hän pelkäsi ruotsinopettajaamme lektor Sevää, kuten monet muutkin. Arja piti matematiikasta, kemiasta, käsitöistä ja musiikista. Nämä näkyvät hänen nykyisissä harrastuksissaankin. Hän harrastaa maton kutomista, neulomista ja itämaista tanssia silloin kun se on mahdollista. Kun hän rakensi uuden miehensä kanssa mökin Korialle vuonna 2008, tuli puutarhanhoidosta yhteinen rakas harrastus. He kasvattavat tomaatteja, kurkkuja, juureksia ja yrttejä. Muutama omenapuu tuottaa yllin kyllin satoa. Mökin rakentamisen aikaan Arja Vehmas asui vielä Nurmijärvellä, mutta eläkkeelle jäätyään he muuttivat Kuusankoskelle, lähelle mökkiä. Siellä mökillään Arja oli nytkin, kun tapasimme WhatsAppin välityksellä.

Nykyisin Arja on huolissaan suurvaltojen tilanteesta ja Euroopan epävarmasta identiteetistä sekä iloitsee siitä, että Suomi on niin hyvä maa elää. Tulevaisuuden haaveena on pysyä terveenä ja päästä matkustamaan sitten, kun koronapandemia hellittää.

Arja Vehmaksen kuvia mökiltään

Nettitapaamisesta kului yli puoli vuotta. Ajoin Arjan mökin pihaan. Mikä idylli, kaunis hirsirunkoinen pikku talo ja Arjan ja hänen miehensä itse rakentamat piharakennukset. Ja mikä puutarha! Autosta oli vaikea astua tallaamatta pudonneittten luumujen päälle. Toivoin, että olisin päässyt tänne jo kesällä. Onneksi Arja on lähettänyt minulle kesäkuvia.

Tapaaminen syyskuussa 2021 Kuva: Arja Palo

Istuimme lämpimän puulieden vieressä teetä juoden. Keskustelimme taiteesta, musiikista ja käsitöistä ja huomasimme, miten paljon yhteistä kulttuuriperintöä koulu on meille antanut. Se perintö on ollut suuri rikkaus. Totesimme myös, että koulun kuri toi meille nuorille tärkeää turvallisuutta. Arja muisteli Ester Kähöstä lämmöllä.

Ihmettelimme, miten kaksi näin ujoa ihmistä tutustuu netin välityksellä ja keskustelee kuin vanhat tutut. Keskustelujen sisältö, mitä kaikkea arvostamme, mitä pelkäämme, mistä iloitsemme, mitä kerroimme tosillemme elämästämme, töistämme, perheistämme ja toiveistamme, se jääköön meidän väliseksi.

Teksti: Arja Palo