Taiteilija Sinikka Hautamäki on luvannut antaa Kouvolan tyttölyseon nettisivuille julkaistavaksi haastattelun, jossa hän kertoo omasta taiteilijan taipaleestaan.

Sinikka avaa oven ja toivottaa meidät haastattelemaan tulevat tervetulleiksi. Hän on suoraryhtinen, hymyilevä ja ystävällinen. Hänen kotinsa on selvästi taiteilijan koti, sen huomaa heti. Seinillä on tauluja ja taiteilijan työpöytä näyttää siltä, että jotain on nytkin tekeillä. Istahdamme olohuoneeseen ja pääsemme heti jutun alkuun.  Alkajaisiksi otamme hänestä valokuvan taiteilija Maila Ponkkosen nuoresta Sinikasta maalaaman taulun edessä.

Sinikka Hautamäki Maila Ponkkosen maalaaman taulun edessä.

Sinikka on käynyt koulunsa Kouvolan tyttölyseossa. Ylioppilaaksi hän pääsi vuonna 1966. Opettajista Sinikka kertoo pitäneensä eniten Hilja Mörsäristä ja Ritva Hjellmanista. Hilja Mörsärin ja Sinikan välille sukeutui elämänmittainen ystävyys. Matematiikan opettajaa Hilja Takkista, Pomppaa, Sinikka kertoo myös arvostaneensa suuresti.

Sinikka lähti opiskelemaan taiteilijaksi Suomen Taideakatemian kouluun. Ensimmäinen opiskeluvuosi oli koevuosi, jonka jälkeen tehtiin valinta kolmen vuoden mittaisiin jatko-opintoihin, joihin Sinikka siis pääsi, ja hän valmistui v. 1971. Sinikka pääsi myöhemmin myös yliopistoon ja opiskeli siellä ”hauskoja aineita”, kuten hän itse asian ilmaisi. Hauskoja aineita olivat mm. Rooman kirjallisuus, latina ja taidehistoria.

Vuonna 1977 Sinikalla oli Galerie Oljemarkissa ensimmäinen iso yksityisnäyttely. Se oli niin onnistunut, että siellä myytyjen töiden tuloilla Sinikalla oli mahdollista viettää vuosi Italiassa. Aluksi hän maalasi öljyväreillä, mutta viikon vierailu Pariisissa muutti kaiken. Sieltä Sinikka hankki itselleen akvarellivärit ja siveltimiä, ja akvarellimaalaus vei mennessään. Sinikalla oli tilaisuus viettää parisen kuukautta Filippiineillä 1980-luvulla. Tropiikissa oli luontevaa maalata vesivärein, mutta toisaalta epäonnistumiset kosteassa ympäristössä tulivat tutuiksi.

Maisemia Sinikka on maalannut paljon. Kymijoki on vaikuttava innoituksen lähde. Sinikka sanookin, että Kouvolan ja Valkealan seudut ovat luonnon puolesta hyvä ja innoittava asuinpaikka taiteilijalle

Taiteilijana Sinikka kuvailee itseään hyvin kurinalaiseksi. Taulujen maalaamisen ohella Sinikka on maalannut postikortteja ja kuvittanut muun muassa useita runokirjoja. (Esim Saima Harmajan runoja).

Nykyisinkin Sinikka maalaa joka päivä. Onnistumisia ei kuulema tule paljoa, mutta maalaaminen kuuluu jokapäiväiseen ohjelmaan. Mistä sitten ideoita? No, Sinikka palaa usein samoihin aiheisiin. Uudet aiheet saattavat putkahtaa eteen aivan yllättäen. Halu oppia uutta on myös vahva: tanssivia ja soittavia ihmisiä olisi ihana oppia vielä maalaamaan! Hän on syvästi kiitollinen siitä, että innostuu vielä jostakin aiheesta ja sen maalaamisesta.

Sinikan ikkunalaudoilla on paljon viherkasveja, myös joulu- ja pääsiäiskaktuksia. Selvästi hänessä on myös viherpeukalon vikaa. Taiteilijana hän haaveilee vielä 80-vuotisnäyttelystä lähitulevaisuudessa. Toivottavasti tämä haave toteutuu!

Sinikka Hautamäki työnsä ääressä

Haastattelu: Marja-Inkeri Harju ja Arja Palo

Teksti: Merja-Inkeri Harju

Kuvat: Arja Palo