Kädet mielen moottorina

Sirkka-Liisa Tiihonen, käsityönopettajamme

Sirkka-Liisa avaa oven ja toivottaa meidät iloisesti tervetulleiksi, Ullan ja minut. Ulla ojentaa tuomamme kukat, jotka jäävät keittiön hellan viereen. Lähtiessä muistutan Sirkka-Liisaa laittamaan ne veteen.

Opettajamme on keittänyt meille capuccinot ja tarjoilee pullaa ja kakkua.  Siirrymme olohuoneen puolelle ja tuskin maltamme siemaista kahvejamme.

Sirkka-Liisa Tiihonen on ottanut esille ansioluettelonsa. Hän pääsi ylioppilaaksi 19.9.1956 Kouvolan tyttölyseosta, jossa hänen luettelemissaan opettajissa on monta tuttua nimeä, mm. Kähönen, Takkinen, Sevä, Parkko, Vainonen ja käsityönopettaja Annele Rämä.  Yllioppilaaksi tulonsa jälkeen hän kävi käsityökoulua ja -opistoa sekä opiskeli askarteluohjaajaksi.

Sirkka-Liisa Tiihonen kotonaan lokakuussa 2021

Vuonna 1960 hän sai ensimmäisen työpaikkansa käsityönopettajana Rovaniemeltä. Kun Ester Kähönen oli kuullut tästä, hän oli sanonut, ”Et mene sinne, sinä tulet meidän kouluumme”. Siitä alkoi Sirkka-Liisa Tiihosen pitkä ura Kouvolan tyttölyseossa ja sen seuraajissa.

Sirkka-Liisa sai siis työtovereikseen useita entisiä opettajiaan. Hän kertoo käsityönopetuksen koulussa tuntuneen hänestä aluksi kovin vanhanaikaiselta. Hän halusi uudistaa opetusta ja kannustaa oppilaita käyttämään luovuuttaan. Muistelemme, mitä käsitöitä hän oli meillä teettänyt, lapaset, sukat, pipo jne. Kangaspuutkin hän kertoo hankkineensa. Ne saivat vuosikurssimme lukiolaiset käyttöönsä. Ulla muistelee kutoneensa pyyhkeitä.

Sirkka-Liisa syntyi 1937 ja kasvoi nelilapsisessa perheessä yksinhuotajaäidin kanssa. Isä kaatui rintamalla Sirkka-Liisan ollessa 3-vuotias, kun perheelle oli juuri rakennettu velkainen omakotitalo Korialle, sama jossa Sirkka-Liisa edelleen asuu. Sukulaisten, sotakummien ja ihmeen avulla kaikesta selvittiin ja Sirkka-Liisa sai käydä koulua. Ruotsalaista sotakummiaan Anna Anderssonia hän muistelee lämmöllä. Hän kutoi tälle kiitokseksi lämpimän shaalinkin, jonka saatuaan Anna oli torunut Sirkka-Liisaa tuhlauksesta!

Sirkka-Liisan on vaikeaa pysyä tyttölyseon opettaja-ajan muisteloissa. Mieleen tulevat sen jälkeiset ajat. Piti opettaa viidessä eri koulussa ja lukujärjestyksissä ei ollut aikaa matkoihin. Joku miesrehtori oli tuonut lapsensa käsityöluokkaan päivähoitoon. Sirkka-Liisan mielestä tämä viesti siitä, että rehtorin mielestä käsitöissä oli opettamisen sijaan aikaa hoitaa lasta.

Mieli palaa eteenpäin, eläkeaikaan ja sen harrastuksiin. Emmekä me valita. Silmät pyöreinä ihastuksesta katsomme seinällä olevia ikonikirjontatöitä. Emme ole koskaan nähneet vastaavanlaista käsityöosaamista! Ne ovat niin taidokkaita, etteivät kuvat pysty kertomaan. Näemme myös korurasian, kirjottuja korua ja hienoja kortteja.

Sirkka-Liisa Tiihonen kertoo ikoniharrastuksestaan:

”Kävin Valamon luostarissa opettelemassa bysantin aikaista ikonikirjontaa. Muistaakseni aloitin vuonna 2000. Oli todella upeata saada vihdoin mahdollisuus tämän tekniikan oppimiseen, mitä olin haaveillut kauan. Kävin siellä kerran vuodessa 10 vuoden aikana. Opettajat tulivat Venäjältä Troitse Sergieva Lavran luostarista, Nina ja Nadezda Osipova. Jouduin myös töitteni kanssa Valamon luostarin näyttelyyn näillä ikoneilla.”

Valamon luostarin näyttelyssä olleet Sirkka-Liisa Tiihosen ikonit

Sirkka-Liisa esittelee meille toisen huoneen töitä. Siellä on kehyksissä kuvia, joissa näyttelyiden julisteissa komeilee hänen nuorena ottamiaan valokuvia. Kuvat ovat pysäyttäviä kuten kuvien tarinatkin. Huoneessa on myös hänen kutomiaan tekstiilejä ja muiden taiteilijoiden maalauksia.

Siirrymme kirjoihin. Sirkka-Liisa Tiihonen on on osallistunut moniin kirjaprojekteihin ja tehnyt omiakin kirjoja. Hilja Mörsärin ja Sinikka Hautamäen kanssa hän teki kirjan Elämän vaihtuva valo. Näin muisteluihimme tulee mukaan opettajamme Hilja Mörsäri ja taiteilija Sinikka Hautamäki.

Seuraavaksi muisteloihin tulee mukaan musiikin opettajamme Katri Tengen. Sirkka-Liisa ja Katri olivat ystävystyneet koulussa, Sirkka-Liisa oli silloin tällöin asunutkin Katrin luona ja lopulta hoitanut tätä Katrin viimeisinä vuosina. Katri Tengen oli tyttönimeltään Paunu. Hänen isänsä oli ollut pappi. Sirkka-Liisa oli pelastanut kaatopaikkakuormasta kallisarvoisen Paunun vanhan raamatun ja toimittanut sen Valkealan seurakuntaan.

Lopuksi Sirkka-Liisa esittelee meille tekemiään kortteja. Niitä on satoja, myös toisten hänen arvostamiensa taiteilijoiden tekemiä. Hän olisi mielellään esitellyt myös laajaa Nordliv-projektiaan. Siitä koottua kuutta kirjaa emme kuitenkaan näe, ne löytyvät Kouvolan kaupungin arkistosta.

Sirkka-Liisa Tiihosen vaikuttava ikoni, joka on tehty kirjomalla.

Saamme lahjaksi Sirkka-Liisa Tiihosen ja Maritta Vuorisen kirjan: Iloa sieltä jostakin. Sirkka-Liisa kirjoitti kirjan runot luettuaan isänsä rintamalta lähettämät kirjeet. Runojen kuvituksena kirjassa on Sirkka-Liisan ottamia valokuvia ja Maritta Vuorisen akvarelleja. Kuva runon vieressä on otettu Elimäellä kirkon edessä olevasta patsaasta. Sirkka-Liisa teki vuosia sitten retken kameraseuran kanssa ja pyysi yhden jäsenen pikkupojan laittamaan kätensä patsaan päälle kuvaamaan ikäänkuin itseään vuonna 1940.

Yhdessä runossaan hän kertoo, miten hän kuusivuotiaana pettyi jouluna, kun ei saanut sotakumminsa lähettämässä paketista toivomaansa nukkea. Hän oli siitä surullinen. Onneksi sisko sai nuken. Sille nukelle he tekivät vaatteita. Sirkka-Liisa kirjoittaa:

Suru kääntyi voitoksi

Aatto oli oikea aika

kohdata enkelin tekemä taika:

ammatiksi tulkoon kädentaito.

Aika avaa ovet kulkijalle

kädentaidon omaavalle

Ylpeinä taitavasta opettajasta

Kiitoksin ja halauksin

Arja Palo ja Ulla Tapola

Artikkelin runot ja kuvat: Sirkka-Liisa Tiihonen