Hannele Jääskeläinen

Hannele Jääskeläinen valmistui Taideteollisesta korkeakoulusta kuvaamataidon opettajaksi vuonna 1974 ja auskultoi heti seuraavana vuonna. Pitkän uransa aikana Hannele ehti opettaa Helsingin yliopiston käsityönopettajan koulutuslinjalla, Etelä-Tapiolan ja Haukilahden yläasteilla ja vuodesta 1992 lähtien Espoon kuvataidekoulussa, josta hän jäi eläkkeelle apulaisrehtorina vuonna 2012.

Työvuosina Hannelen oman luovan työn korvasi tuntisuunnitelmien laatiminen oppilaille sekä monet työhön liittyvät lyhytkurssit. Kesälomilla Hannelella kulkivat aina kynät ja lehtiöt mukana niin merellä kuin maallakin.

Eläkeaika on ollut aktiivisinta aikaa Hannelen oman kuvataiteen tekemisessä. Erilaisilla kursseilla on mahdollista syventää entisiä taitoja ja oppia uusia tekniikoita. Viime vuosina hän on piirtänyt ihmisiä eli elävää mallia tekniikoita ja välineitä vaihdellen.

Keramiikkakursseilla erilaiset savet, lasitteet ja tekniikat tuovat jatkuvasti Hannelelle uusia haasteita ja yllätyksiä. Hän harkitsee siirtyvänsä ensi lukuvuonna maalauksen ja värien pariin.

Taidemuseot ja -näyttelyt ovat tuoneet ja tuovat edelleen Hannelen elämään uusia ajatuksia, elämyksiä ja iloa.

Leena Putkonen

Vas. Leena muotoilee loppuvuonna 1972 aktia, joka on lähes valmis valettavaksi polyesteriin, Oik. Leena työhuoneessaan kuviensa keskellä.

Leena Putkosen elämä on ollut taiteen kyllästämä. Jo lapsena häntä kuvailtiin tytöksi, joka aina piirsi. Kouluaikana hänen mieliaineensa oli tietenkin kuvaamataito. Tyttölyseossa kuvaamataidon opettaja Ritva-Liisa Pettisestä, ”Vooveli” ja äidinkielen opettaja Hilja Mörsäristä tuli hänelle monessa mielessä esikuvia.

”Hiljan älykäs, nopea, intohimoinen puhetyyli kiehtoi minua, Voovelin tunnit olivat täynnä oivalluksia ja mahdollisuuksia osallistua ja kehittää kykyjään. Näiden opettajien taikapiirissä syntyi toiveeni saada työskennellä loppuelämä taiteen parissa”

Leena lähti välivuotena Saksaan kieliharjoitteluun ja tutustui nuoriin opiskelijoihin. Heidän kannustamanaan hän haki Düsseldorfin taideakatemiaan, johon hänet hyväksyttiin opiskelemaan. Tässä maineikkaassa oppilaitoksessa opettivat kuuluisat taiteilijat kuten Joseph Beuys ja Karl Otto Götz, ja oma taiteellinen tekeminen näissä historiallisissa ateljeissa ja verstaissa oli uskomatonta. Kun oppilaat saivat kahden koelukukauden jälkeen valita itselleen professorin, Leena valitsi kuvanveiston professori Karl Bobekin ja pysyi hänen luokassaan koko opiskeluajan. Kipinästä kuvaksi -näyttelyssä nähdään Leenan 1990-luvun veistoksia, joiden teemana on nainen.

Leenan kielitaito kehittyi nopeasti. Valmistumisen jälkeen hän pystyi hyvin opettamaan lukiolaisia tällä kielellä. Näin taiteesta tuli hänen jokapäiväinen leipänsä. Saksan lukiossa kuvataide on ylioppilasaine. Oppilaat voivat valita eri pituisia, joskus jopa viiden tai kuuden viikkotunnin kursseja. Se oli intensiivistä tekemistä taiteen ja nuorten ihmisten parissa. Leena rakasti molempia.

Vuonna1990 Leena löysi pienen kotikaupunkinsa seurakunnasta mietiskelyryhmän, jonka ylläpitäjät, perustivat ikoninmaalausryhmän. Tässä ryhmässä hän maalasi vanhalla bysanttilaisella munatemperatekniikalla kuvia laudanpätkille – ei ortodoksisia ikoneita, vaan kuvia, jotka käsittelivät omia ja koko ihmiskunnan suuria kysymyksiä etsien muotoja ja värejä teemalle.

 ”Taide on ollut minulle elinvoiman lähde. Se on kantanut minua terapeuttisena ilmaisun muotona helpoissa ja ongelmallisissa elämän vaiheissa, palvellut suurten nautintojen tuottajana ja antanut uskon ihmiseen hyvän ja kauneuden luojana.”

Riitta Ruotsalainen

Kynä ja paperi ovat olleet Riitta Ruotsalaiselle uskollisia ystäviä. Ne ovat kulkeneet hänen mukanaan eri paikkakunnille, eri maihin.

Vuosina 1998-2002 Riitta oli mukana Matti Kolehmaisen elävän mallin  piirtämisessä  ja haki hänen rohkaisemanaan Hyvinkään taidekoulun iltalinjalle 1999. Koulu kesti 2,5 vuotta. Vuonna 2007 Riitta löysi kuvanveiston. Sitä hän on harrastanut Timo Salmen, Veijo Ulmasen , Maija Helasvuon ja viimeksi Ville Mäkikoskelon opastuksella. 

Riitta on osallistunut yhteisnäyttelyihin ja pitänyt yksityisnäyttelyn mm. Kouvolan Poikilo taidemuseolla.

 ”Taide on liittänyt minut ihmisiin, joille taide on yksi peruspilareista maailmassa.

Taide haastaa katsomaan maailmaa, sen tilaa – mitä täällä tapahtuu.”

Artikkelikuva: Kirsi Lybeck

Taiteilijaesittelyt kokosi Päivi Moore