Syyskuun 5.–26. päivä Kuusankoskella järjestettävän 90v juhlanäyttelyn Kipinästä kuvaksi taiteilijaesittelyissä ovat seuraavaksi vuoross graafikot Mari Aspola ja Noora Siivonen
Mari Aspola
Mari Aspolan innostus kuvataiteeseen kehittyi lopullisesti tyttölyseon ateljeemaisessa kuvaamataidon luokassa ja Marin uravalintaan vaikuttivat myös tyttölyseon kuvaamataideon lehtorit Jellu (Ritva Hjellman) ja Vooveli (Ritva-Liisa Penttinen).
Marin opiskeluaika Ateneumissa alkoi iltakoululla, jota hän kutsuu harjoitteluksi, mutta toisella kerralla hän pääsi kuvisopettajaosastolle. Käsillä tekeminen eri työpajoissa keramiikasta taidegrafiikkaan oli hänestä kiehtovaa. Hän valmistui vuonna 1972 ja auskultoi heti perään. Yliopistossa hän opiskeli lisäksi taidehistoriaa.
Mari Aspola aloitti työuransa Hyvinkäällä 1973, ensin kahdessa oppikoulussa, minkä jälkeen hän sai lehtoraatin Puolimatkan yhteiskoulussa ja pian häntä pyydettiin liittymään Hyvinkään Taiteilijaseuraan, mikä merkitsi myös näyttelyihin osallistumista jatkona kahdelle nuorten näyttelylle Helsingin Taidehallissa. Alku kuvataideopettajan ja taiteilijuuden välillä tuntui yllättävältä ja samalla luontevalta.
Vuonna 1976 Mari muutti Raumalle, missä hän sai viran Rauman Lyseosta. Siellä hän pääsi 1980 Rauman Taidegraafikot ry:n jäseneksi, mikä oli Marille erityisen mieluisaa. Siellä hän sai jatkaa jo opittua ja löytää syväpainografiikan, puupiirroksen, serigrafian jälkeen omalle ilmaisulleen sopivimman kartonkigrafiikan, jota hän on viljellyt vuodesta 2004 lähtien. Tekniikka on hänelle läheinen kollaasimaisen työskentelyn vuoksi.
Mari itse kuvaa taiteen tekemistään näin: ”Havainto ja pinta, ilmaisuni ytimet, valo ja varjo, kuvan lainalaisuudet värin ja sommittelun keinot ovat edelleen työskentelyni elementtejä. Prosessit ovat hitaita, varsinkin vanhempana, mutta sitäkin mielenkiintoisempia alkaessani nähdä yhä enemmän löytäen uusia merkityksiä. Kiire ei ole läsnä.”
Mari Aspolan koti on ollut Vanhassa Raumassa jo 43 vuoden ajan. Sen myötä rakennusperintöön tutustuminen ja sen vaaliminen on hänelle elämäntapaa, visuaalisuus on vahvasti läsnä pieniä yksityiskohtia myöten. Taide ja arkkitehtuuri kohtaavat.
Marin näyttelytoiminta on ollut aktiivista niin yksityis- kuin ryhmänäyttelyissä.
Noora Siivonen
Noora Siivonen kuvaa taiteilijan polkunsa alkua näin: ”Taiteilijan polkuni on mitä todennäköisimmin alkanut aivan lapsuudesta, ennen kouluun menoa. Kotona piirsimme aina, 50-luvun materiaalit olivat vaatimattomia. Kunnes yksi sisaristani meni naimisiin Kymintehtaan työntekijän kanssa, se tiesi ”palkkarullaa” eli työntekijöille palkanmaksun yhteydessä jaettavaa paperikoneen jäännöspalarullaa. Näitä rullia riitti meillekin. Taivas aukeni pienella piirtelijälle!”
Koulussa kuvaamataito olikin ehdottomasti yksi hänen lempiaineistaan, silloin vielä nimellä piirustus. Lukiossa tunteja ei enää ollut, niitä korvaamaan hän löysi abivuotenaan Kouvolan Taideseuran pitämät piirustusillat. Viimeistään lukiossa myös konkretisoitui Nooran ammatinvalinta ja opintopolku. Kirjoitusten jälkeen hän lähti Helsinkiin opiskelemaan sekä Mainosgraafikkojen kouluun että Taideteollisen oppilaitoksen (nyk. Aalto-yliopisto) koulutuskeskuksen graafselle linjalle.
Kun työt alkoivat ensin suunnittelutoimisto G4:ssä ja sittemmin eri mainostoimistossa ja hektinen arki koitti, häneltä jäi opiskelu ja kuvataiteilu useiksi vuosiksi. Kunnes 90-luvun aikana jatko-opinnot ja niiden myötä myös vapaa taiteilu sai taas ilmaa Nooran siipien alle. Samalla hänelle tarjoutui myös osallistuminen erilaisiin yhteisnäytelyihin. Kuvituksia hän teki freelancerina myös eri keittokirjoihin, mm Marttaliiton 1999 Vuoden keittokirjaksi valittuun Herkkuja Martan keittiöstä -juhlakirjaan. Piirtäminen siis jatkui. Nykyään se on Nooralle rakas harrastus ja on antanut tilaa myös toiselle rakkaudelle eli käsitöille. Noora uskookin, että seuraava tavoite toteutuu tekstiilitaiteen parissa.
Taiteilijaesittelyt kokosi Päivi Moore
Artikkelikuva: Kirsi Lybeck