90v taidenäyttelyn pääjärjestäjä Kirsi Lybeck, Kuva: Jorma Havukainen

Kun Perinneyhdistyksessä pohdittiin parasta tapaa juhlistaa koulun kunniakasta 90 vuoden ikää, esiin nousi ehdotus, joka tuntui heti oikealta: taidenäyttely. Ehdotuksen takana on näyttelyn pääjärjestäjä Kirsi Lybeck. Kysyin Kirsiltä, mikä sai hänet ehdottamaan juuri taidetta perinteisten juhlamenojen sijaan.

”Olemme järjestäneet vuosien varrella monia hienoja juhlia puheineen, tansseineen ja musiikkiesityksineen. Ne ovat tärkeitä, mutta näin kattavaa taidenäyttelyä meillä ei ole vielä ollut”, Kirsi perustelee. ”Kuitenkin koulun entisistä oppilaista nousee esiin vahva luova perintö: sieltä on valmistunut monia merkittäviä taitelijoita ja kuvataiteen opettajia.” Kirsi itse on vaalinut tätä jatkumoa taideterapeuttina ja taiteilijana sekä tuomalla tyttölyseon käyneitä taiteilijoita esiin tyttölyseon nettisivuille perustamassaan Galleria Cupliassa. Nyt on aika tuoda teokset fyysisesti nähtäville.

”Piikkaluokka” – vapauden saareke

Mistä niin monien tyttölyseon entisten oppilaiden luovuus kumpusi? Kirsi uskoo vastauksen löytyvän ainakin osittain piirustusluokan – eli kotoisasti ”piikkaluokan” – ainutlaatuisesta ilmapiiristä. Siinä missä muut oppiaineet olivat tarkkaan säädeltyjä ja perinteisen kurinalaisia, taideluokassa vallitsi vapaus luoda ja ajatella.

Kirsille erityisen suuri merkitys oli opettaja Ritva ”Jellu” Hjellmanilla. ”Jellu oli persoonana ja taiteelliselta ulkonäöltään täysin erilainen kuin muut opettajat. Hän ei puuttunut tyttöjen pukeutumiseen tai meikkaamiseen, eikä häntä häirinnyt edes ajoittainen tyttöjen kovaäänisyyys”, Kirsi muistelee.

Jellun opetusmetodit olivat aikaansa edellä. Hänen opetustapansa oli havainnollistava, avaava ja inspiroiva. Oppilailla oli vapaus valita tekniikkansa ja työpisteensä mistä päin luokkaa tahansa. Hän kierteli, katseli ja antoi hienovaraisia ehdotuksia. ”Oli aina hieno hetki, kun hän tunnin päätteeksi nosti töitä seinälle ja kuvista keskusteltiin yhdessä.”

Tämä kannustava ja hyväksyvä tapa kohdata nuori tekijä on varmasti ollut yksi juurisyy siihen, miksi niin moni hakeutui alalle. Taideluokka oli paikka, jossa jokainen tunsi tulevansa hyväksytyksi omana itsenään.

Kuvallinen kieli tavoittaa sanattoman

Keskustelumme siirtyy kuvataiteen syvempään merkitykseen. Kirsi on puhunut usein siitä, kuinka ratkaisevaa taide voi olla nuoren kehitykselle. ”Jo lapsena koemme asioita, joita emme osaa pukea sanoiksi.”

”Kuvallinen kieli, värit ja kehon liike päästävät ulos ne sanoittamattomat tunteet, joita sanavarasto ei vielä tavoita. Siksi lapsen ilmaisua ei saisi kahlita”, Kirsi painottaa. Maalatessaan tai piirtäessään lapsi puhuu taiteen kielellä, ja aikuisten tehtävä olisi oppia ymmärtämään tätä viestintää. Käsillä tekeminen on pohjimmiltaan asioiden näkyväksi tekemistä.

Käsillä tekeminen kehittää aivoja ja mieltä

Nykypäivän digitalisoidussa maailmassa käsityön ja taiteen merkitystä täytyy korostaa entisestään, ja monet tutkimustulokset tukevat tätä. Käsillä tekeminen ei ole vain askartelua, vaan se edistää muun muassa muotojen hahmottamista, tilantajua, jopa matemaattisien suhteiden ymmärtämistä.

Kirsi listaa tärkeitä taitoja, joita taide opettaa kuin huomaamatta. Se opettaa erottamaan materiaalien ja kohteiden eroja, värejä, kokoja ja mittasuhteita. Se opettaa yhdistämään pieniä yksityiskohtia suuremmiksi kokonaisuuksiksi ja päinvastoin; poimimaan kokonaisuuksista tärkeitä vivahteita. Se opettaa tekemään valintoja, kestämään epävarmuutta ja sietämään keskeneräisyyttä prosessin aikana. Taiteen avulla voi myös tehdä sen tärkeän havainnon, että harhapoluilla voi piillä uusia, mielenkiintoisia löytöjä.

”On erikoista, että vaikka tutkimustietoa taideaineiden hyödyistä on valtavasti, niin silti taideaineiden opetusta vähennetään kouluissa”, Kirsi pohtii.

Perinneyhdistyksen 90-vuotisnäyttely ei olekaan vain katsaus menneeseen. Se on kunnianosoitus sille luovuudelle, joka kerran syttyi niin moneen tyttölyseon oppilaaseen piikkaluokassa ja joka elää edelleen vahvana. Niin vahvana, että tälle 90v juhlanäyttelylle on syttynyt taiteilijoiden lisäksi perinneyhdistyksen joukko entisiä oppilaita, jotka ovat omalla ammattitaidollaan järjestämässä näyttelyprojektia, sen suunnittelua ja rahoitusta, ripustusta, henkilömitoitusta, avajaisia, taiteilijahaastatteluja, nettisivuja, näyttelyjulistetta ja sen jakelua, tiedotteita ja artikkeleita sekä juhlapuheita.

”Minulle on suuri ilo olla tämän valtavan ammattitaitoisen joukon kanssa yhdessä rakentamassa näyttelyä!”, Kirsi sanoo. ”Näin suuri näyttely kokoaa yhteen seitsemältä vuosikymmeneltä taiteentekijöitä, joita yhdistää sama piirustussali ja luovuuden kipinä.

Teksti: Kirsi Lybeckiä haastatteli Päivi Moore

Artikkelikuvana Kirsi Lybeckin maalaus