Naivisti ja kaksi tekstiilitaiteilijaa

Merja Hämäläinen

Taide on ollut Merja Hämäläisen elämässä jossain muodossa ”aina”.  Pienestä pitäen hän piirsi aina kun vain oli mahdollista. Jokainen kuva sisälsi jonkunlaisen tarinan, jota hän mielessään kehitteli.  Koulussa kuvistunnit olivat Merjan mielestä tietenkin parhaita. Opettajina olivat molemmat vuorollaan, sekä Jellu että Penttinen. Jokaiseen todistukseen hän sai kuviksesta kympin.

Perhearki rajoitti varsinaista piirtelyä, mutta töissä Merja sai onnekseen käyttää kynää. Hän pääsi Tielaitokselle piirtäjäksi piirustustaitojensa perusteella ja oikeastaan koko Merjan työura on perustunut siistille kynänjäljelle, kauniisti piirretyille kuville ja asiallisesti sommitelluille valokuville. Merja alkoi maalata tauluja vasta myöhemmin. Hän kävi Kouvolan taideseuran työilloissa  piirtämässä elävää mallia usean vuoden ajan ja piirteli lyijykynällä työkavereiden lasten kuvia, lähinnä valokuvista, he kun eivät oikein malttaneet pysyä paikallaan.

Sitten Merja löysi naivismin! Enää ei tarvinnut etsiä malleja tauluihin. Maailma oli pullollaan kaikkea mielenkiintoista ja hauskaa, jota voi siirtää kankaalle. Merja maalaa pääasiassa akryyliväreillä ns 3D-pohjille, joihin ei tarvitse kehyksiä. Toki hän on käyttänyt myös vesivärejä, pastelliliituja, tusseja ja kahvia. Kangasvärejä vaatteisiin ja kenkiin, lasivärejä lasipinnoille, nahkavärejä ja värikyniä. Etsauksia hän on rapsutellut sekä tauluiksi että puukonkahvoihin.

Naivismin myötä Merja on saanut olla osana Iittalan ja Varkauden naivistisia kesänäyttelyjä sekä Nauvon Paratiisin suuren kasvihuoneen viiniköynnösten keskelle järjestettyä näyttelyä. Hän on osallistunut myös paikallisiin taideseurojen yhteisnäyttelyihin sekä Elimäen taideseuran näyttelyihin ja pienempiin ryhmänäyttelyihin. Kuusankosken taideruukissa on ollut naivistien ryhmänäyttelyitä ja Merjan omiakin. Myös muissa kaupungeissa ovat hänen taulunsa olleet esillä.

Taide on ollut tavalla tai toisella läsnä Merjan elämässä lähes joka päivä.  

Pauliina Korpi

Pauliina Korpi on pääasiassa tekstiilejä töissään käyttävä helsinkiläinen kuvataiteen tekijä. Hänen työskentelylleen on ominaista intuitiivisuus ja kokeilevuus. Taiteessaan hän yhdistelee kierrätettyjä ja itse värjäämiään kankaita sekalaisiin löydettyihin materiaaleihin, käyttäen ompelua, kirjontaa sekä perinteisiä kudonnan tekniikoita.

Teokset saavat lopullisen muotonsa usein kokeilujen tuloksena tai käytössä olevan tilan ja sen ympäristön innoittamina Pauliina on tehnyt myös yhteistyötä muiden taiteilijoiden kanssa, osallistunut taideyhteisöjen ja -kollektiivin toimintaan sekä erilaisten taidetyöpajojen järjestämiseen.

”Taide elää minussa luovan itseilmaisun tarpeena sekä uteliaisuutena uutta kohtaan, haluna löytää uusia tapoja ilmaista tuntemaani ja purkaa kokemaani töideni kautta. Vaatii rohkeutta seurata aavistuksia ideoista valmiiden mallien tai vastausten sijaan. Luovuus merkitsee minulle edelleen opettelua ja ihmettelyä – ja sen kautta lupaa olla keskeneräinen, valpas ja vaistonvarainen. Uskallusta päästää irti ja löytää jotain vielä sanoittamatonta. Samaa herkkyyttä ja heittäytymistä vaatii nähdä vain kuvien kielellä välittyvää.”

Sanna Majander

Sanna Majander on tekstiili-ja ympäristötaiteilija, joka valmistui Taideteollisesta korkeakoulusta vuonna 2002. Hän työskentelee muun muassa Kouvolassa sijaitsevassa Taidekeskus Antareksessa.  Sannan taiteelliselle työskentelylle on ominaista materiaalilähtöisyys, ekologisuus ja vahva suhde ympäristöön. Hänen teoksensa sijoittuvat usein perinteisen tekstiilitaiteen, kuvanveiston, ympäristötaiteen ja käsitteellisen taiteen rajoille.

Sanna hyödyntää teoksissaan usein rytmiä ja toistoa. Monet hänen teoksistaan koostuvat kymmenistä tai jopa sadoista pienistä osista, jolloin hidas, käsin tekemisen prosessi muodostuu osaksi teoksen sisältöä.  Hän luo sekä tilaan sidottuja julkisia teoksia että ympäristötaideteoksia luonnonympäristöihin. Monissa teoksissa otetaan kantaa luonnon monimuotoisuuteen ja ympäristön tilaan. 

”Materiaali voi itsessään olla viesti, eikä vain osa ilmaisua. Vaikka jo olemassa olevan materiaalin käyttö ja eettisyys on luonteenomaista työskentelyssäni, ekologisuus ei kuitenkaan leimallisesti määrittele teosten sisältöä.”

Aktiivisen näyttelytoiminnan lisäksi Sannan teoksia on muun muassa Valtion taidetoimikunnan ja eri museoiden kokoelmissa. Taiteellisen työskentelyn ohella hän on toiminut myös kuraattorina, kouluttajana ja alan luottamustehtävissä. Sanna pitää myös yhteisöllisiä työpajoja.

Artikkelikuva: Kirsi Lybeck

Taiteilijaesittelyt kokosi Päivi Moore