Kävimme neljän muun Perinneyhdistysen jäsenen kanssa katsomassa Kouvolan yhteislyseon perinteistä kevätmusikaalia Onnellista sattumaa koulun urheiluhallissa ja olihan se musikaali tykitystä! Oppilaat olivat ideoineet ja käsikirjoittaneet sen, ohjaajansa avustuksella. Tarina itsessään sisälsi paljon ja kaikkea, hetkittäin alkupuolella piti oikein skarpata, missä mennään. Tapahtumat ajoittuvat aikakaudelle 1983-1999, ajalle, jolloin kukaan näistä nuorista ei ollut vielä syntynytkään. Juoni sivusi kolmen naisen elämää, kolmen eri sukupolven aikana: isoäiti, äiti ja teini-ikäinen tytär. Teinityttö kipuili taustansa selvittämisen kanssa, äiti oman äitiytensä kanssa ja isoäiti – no, hän oli juuri kuollut ja hänen hautajaisiaan valmisteltiin. Käsikirjoitukseen oli mahdutettu aihe jos toinenkin, ja tuntui että kipukohtia on liikaa, mutta loppuviimeiksi hienostihan asiat ratkesivat! En kerro juonesta enempää, ettei katsomisenne ilo mene pilalle.

Kuva: Lotta Marttila

Ensimmäisellä puoliajalla sain todellakin olla tarkkana tapahtumien kulussa. Nuoret loistivat rooleissaan, haikaillessaan ihanaa hesalaista teinielämää ja eläessään omaa, vähintäänkin nopeakäänteistä rakkaus (tai paremminkin ihastus) elämäänsä. Sanailu oli hauskaa, mutta välillä uitiin kyllä syvemmissäkin vesissä. Nopea puherytmi hieman vaikeutti tapahtumakulun seuraamista, en oikein tahtonut saada kaikesta selvää, vaikka istuin varsin lähellä näyttämöä. Toinen puoliaika oli jännittävä, hulvaton, yllättävä, ja sai minut nauramaan ihan vesissä silmin.

Musiikkia oli tietysti musikaalissa, mutta kun itse olen mitä epämusikaalisin, en oikein uskalla arvostella sitä. Itse pidin eniten Mariskan ’Suloinen myrkynkeittäjä’ -esityksestä. Jos laulupuoli ei niin iskenyt, iski tanssi sitäkin kovemmin! Taitavia nuoria, olisin katsellut lisääkin. Lavastus oli nerokkaasti suunniteltu ja taustan kuvavälähdykset johdattivat katsojat kivuttomasti vuosikymmenten taakse ja oikeaan tunnelmaan.

Kuva: Lotta Marttila

Oi ihanat nuoret, elämänne keväässä elävät! Kiitos tästä raikkaasta, rempseästä esityksestä! Niin toisenlaista kuin joskus omina lukioaikoinani noin 57 vuotta sitten, mutta ehkä siksi tämä niin virkistikin. Tämä on hyvän mielen esitys, kannattaa mennä katsomaan! Vielä viikonloppuna ehtii, jos on paikkoja. Perjantaina 24.4. iltanäytös klo 18 ja viimeinen esitys lauantaina 25.4. klo 13. Lippuja voi ostaa Kouvolan kaupungin verkkokaupasta tai pääkirjastolta. Ovilla ei ole lipunmyyntiä.

Teksti: Merja Harju

Artikkelikuva: Lotta Marttila