Talvimunan suunnittelija: Alma Pihl Valmistus: Albert Holmströmin työpaja Valokuva: Mary Ann Chiulli
Siinä se on, maailman kauneimpana jalokiviesineenä pidetty Fabergén Talvimuna, esillä Christies’in huutokauppatalossa New Yorkissa. Tätä ennen muna oli viimeksi yleisön nähtävillä vuonna 2022 Lontoon Victoria & Albert -museossa, minne se saatiin Fabergé in London: Romance to Revolution -näyttelyyn lainaksi pitkällisten neuvottelujen jälkeen.
New Yorkista Talvimuna siirretään ensin esille Hong Kongiin ja sen jälkeen huutokaupattavaksi Lontooseen 2. joulukuuta. Talvimunan omistaa vielä toistaiseksi Qatarin emiiri, joka osti sen vuoden 2002 huutokaupassa 9,6 miljoonalla dollarilla. Siitä tuli tuolloin arvokkain kaikista keisarillisista pääsiäismunista. Lontoon huutokaupassa sen vasarahinnaksi on arvioitu jopa 20 miljoonaa puntaa.
Talvimunan suunnitteli vuonna 1912 nuori Alma Pihl – sama Alma Pihl-Klee, joka tunnettiin miltei 25 vuotta Alma Klee -nimisenä piirustuksen ja kaunokirjoituksen opettajana Kuusankosken Kymin tehtaan ruotsinkielisessä koulussa ja joka ei hiiskunut tänä aikana sanaakaan Pietarin loistokkaasta menneisyydestään.
Se, että Fabergén koruja ja muita jalokiviesineitä syntyi suomalaista sukujuurta olevan kultasepän työpajassa ei ollut lainkaan harvinaista sen ajan Pietarissa. Monet nuoret suomalaiset muuttivat 1800-luvulla Pietariin päästäkseen jonkin mestarin oppiin hankkimaan kultasepän taitoja. Joitakin myös onnisti: heistä tuli taitavia kultaseppiä, ja he perustivat itsenäisiä työhuoneita. Karl Fabergé tilasi koruja ja muita esineitä yhteensä 24 eri työpajalta, joista peräti 15 oli suomalaisten mestarien omistamia.
Alma Pihl vuonna 1912
Alma Theresia Pihl syntyi suomalaista sukujuurta olevaan kultaseppäsukuun Moskovassa 15. marraskuuta 1888. Hänen isänsä oli kultaseppämestari Knut Oskar Pihl ja hänen äitinsä kultaseppämestari August Holmströmin tytär.
Jalokivialalle Alma päätyi Pietarissa, minne hän oli muuttanut sisarustensa ja äitinsä kanssa, kun isä Knut Oskar kuoli Alman ollessa vain 9-vuotias. Alma sai 19-vuotiaana harjoittelijan paikan enonsa Albert Holmströmin työpajasta. Aluksi hän teki lähinnä kustannuslaskentaan liittyviä töitä, mutta vapaahetkinään hän luonnosteli omia ideoitaan. Hänen taitonsa suunnittelijana huomattiin pian, ja hän sai ensimmäisen itsenäisen tilaustyönsä jo vuonna 1911, jolloin hänelle annettiin suunniteltavaksi Fabergén asiakkaan, öljymagnaatti Emanuel Nobelin tilaamia koruja. Talvi oli silloin poikkeuksellisen kylmä, ja se innoitti hänet siirtämään jään ja jääkristallien herkät muodot tohtori Nobelin tilaamiin 37 koruun.
Jääkukkakorut saivat suuren suosion, ja ne levisivät ympäri Eurooppaa ja Amerikkaa. Alman hienojen jääkukkakorujen innoittamana Karl Fabergé ehdotti, että Almalle annetaan tilaisuus suunnitella vuoden 1913 keisarillinen pääsiäismuna. Sen oli tilannut venäjän keisari Nikolai II äidilleen, leskikeisarinna Maria Feodorovnalle. Tästä tilauksesta syntyi Talvimuna, yksi kuuluisimmista keisarillisista pääsiäismunista.
Ulla Tillander-Godenhjelm kuvaa kirjassaan Fabergén suomalaiset mestarit Talvimunaa näin: ”Se on romanttisen tytön tunteiden tuote, joka kuvaa orastavaa kevättä ja luonnon uudelleen heräämistä. Alma piti tärkeänä, että pääsiäislahja ilmaisee selvästi ajankohtaan liittyvän ajatuksen uudestisyntymisestä.”
Kevään heräämistä munassa kuvastavatkin kaikki elementit: Talvimuna seisoo alustalla, joka on kuin sulava jääkimpale, munan pinnalla hohtavat kuurankukkia muistuttavat koristeet, ja munaan oleellisesti kuuluva yllätys on kevään tärkeä symboli, valkovuokkokimppu.
Alma Pihl ehti toimia korutaiteilijana vain vajaat kahdeksan vuotta, mutta tänä aikana hän suunnitteli yli 2 000 korua tai muuta jalokiviesinettä. Näiden joukossa oli kaksi sittemmin maailmanmaineeseen noussutta huippuarvokasta jalokivikoristeista keisarillista pääsiäismunaa.
Alman, kuten muidenkin Fabergélle työtä tehneiden, uran lopetti Venäjän vallankumous. Hän pääsi vihdoin vuonna 1921 muuttamaan miehensä Nikolai Kleen kanssa Suomeen, missä he asettuivat Kymin ruukkiin Kuusankoskelle. Nikolai oli ollut Kymi-yhtiön palveluksessa Venäjällä ja sai saman yhtiön pääkonttorista paikan myös Suomessa.
Opeteltuaan ruotsin kielen vuonna 1927 Alma Klee sai työpaikan Kymin ruukin ruotsinkielisessä koulussa kuvaamataidon ja kaunokirjoituksen opettajana. Hän oli aikalaishaastattelujen mukaan erittäin pidetty opettaja. Häntä kuvaillaan lämminhenkiseksi ja hyväntuuliseksi ja hänen loistava piirustustaitonsa herätti oppilaissa ihailua. Opettaessaan hän heilautti kynäänsä kuin taikasauvaa lisäten viivan sinne, toisen tänne, ihmeellisesti muuttaen heidän piirustuksensa taideteoksiksi. Oppilaat nimittivät häntä Tant Almaksi.
Kirjassaan Tant Almas hemlighet Maj-Britt Paro kuvailee Almaa pieneksi ja pyöreähköksi daamiksi, jolla oli tummat pippurisilmät, pehmeät kädet ja kauniita koruja. Monen haastateltavan mukaan hän oli heidän innostavin opettajansa. Kaikki, jotka muistavat hänet, ovat pahoillaan, ettei hän koskaan saanut tietää, kuinka paljon jälkimaailma arvosti hänen taidettaan ja miten korkealle Talvimuna myöhemmin arvostettiin.
Alma Pihl-Klee kuoli Helsingissä 15. heinäkuuta 1976
Teksti: Päivi Moore
Otsikkokuva: Mary Ann Chiulli